Mahtava kesä, jos puhutaan ilmoista ja säätiloista. Kelit oli siis suosineet mukavasti heinäkuun ajan suomalaisia, lämpötilat heilahtelee 25 – 30 celsius asteen molemmin puolin. Näistä lämpötiloista tulee mieleen viime syksyn Aussi-kelit. Kesä on aina parhaita vuodenaikoija mitä vuodessa on. Pitkien ja pimeiden talvien ahdistus on synkkää ja mustaa, joten en ihmettele miksi meille suomalaisille kesä on aina paras.  

Kesä 2010 on ollut vaikea, elämä ei ole koskaan ollut ruusuilla tanssimista eikä se sitä tule olemaan jatkossakaan. Kesän alkupuolella tapahtui, jotain todella pysäyttävää mitä en tule koskaan unohtamaan. Se aamu oli vain mustaa syvää sellaista. Pohjaton suru valtasi mielen ja hämärsi näön, sillä enoni kuoli aivan yllättäen tuona aamuna se tuli kuin puukonisku suoraan sydämeeni.  

”Sinä hiljaa lähdit, jätit hiljaisen polun jota nyt yksin tallaamme ja siellä sinua hiljaa muistelemme ja kaikki kaunis on poissa, mutta muistot sinusta ovat kauniita aina ja ikuisesti.”  

R.I.P eno  

Ikuinen kysymys on aina mielessä, meissä ihmisissä jokaisessa ”miksi kaikki rakkaat viedään aina liian aikaisin?” Tähän emme koskaan tule samaan vastausta mistään!  

Kuolema on ihmisemielen synkin ääripää, joka on aina pitkä tie kuljettavaksi. Sanonta aina on että aika haavat parantaa. Suru lähentää ihmisiä se tuo turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta, sillloin emme koe olevamme täällä yksin mitä maa päällään kantaa. Suru on vaikea kantaa yksin, siksi se on hyvä jakaa läheisten ihmisten kanssa ne jotka ovat ihmisille tärkeitä elämässä, oli sitten kyseessä äiti, isä, veli, sisko, täti, setä tai läheinen ystävä jonka tuntea tärkeäksi ihmiseksi itselleen, joka on lähellä sydäntä.  

Ihmisläheisyys on tärkeätä minulle elämässä ja olla onnellinen sen kanssa, jonka tunnen itselleni tärkeäksi. Se auttaa jaksamaan eteenpäin vaikeina hetkinä ja tukee juuri sillä oikealla tavalla ja oikealla hetkellä. Onnellisuus on se ihmismielen toinen ääripää, joka on hieno asia tunne elämässä jota ihminen voi tuntea.  

Elämä on iloa ja surua täynnä! Karua, mutta totta.