Vuosi on lopullaan ja uutta vuotta alustetaan ja tähän on hyvä päättää vuoden 2008 tarinarasia. Oli ehtinyt kulua edellisestä dingo keikasta jo reilu kolme vuotta. Dingo on kuulunut jonkinlaiseen omaan suosikkiin Yön rinnalla, mutta en varsinainen fani ole sille yhtyeelle, kun esimerkitsi yölle. Dingolla ei ole ollut yhtä menestyksekästä uraa, kun jotkut olisivat toivonut. Mutta dingon suosion piikki oli -80 luvulla, eli samoihin aikoihin kun yöllä ja on myös nyt uransa huipulla. Mitä mielenkiintoisinta näissä kahdessä bändissä sitten oni? Nämä kummatkin ovat samasta kotikaupungista kotoisin Porista. Takavuosina heillä oli kova kisa ns. ”kumpi oli kovin Porilainen bändi” Mutta voiton on vienyt pitkällä tähtäimellä kuitenkin yö, Dingo teki -90 luvulla lukuisia comebackeja, mutta siinä kuitenkaan täydellisesti onnistumatta. Dingo oli kuitenkin -80 luvulla jatkuva hittikone ja lähes jokainen tuolloin syntynyt kappale oli hitti tavalla tai toisella ja niistä suurimpia ovat tietenkin Sinä ja Minä, Levoton Tuhkimo, Autiotalo ja Kerjäläisten Valtakunta.  

Keikka oli Jämsän HimosAreenalla. Päätimme lähteä serkun ja hänen seuralaisensa kanssa katsomaa mitä dingolle kuuluu nykyään. Liput keikalle eivät olleet kovinkaan suolaiset 14.€ per lippu, mutta kolmen vuoden takaiseen hintaan noussut paljon ja silloinhan hinta oli 6 €. Tunnelma oli kolme vuotta sitten tuolloin areenaa ei vielä ollut, mutta tunnelmaa riitti kyllä tuollakin keikalla.  

Soittolistalla, oli ne tutut kappaleet ja uusiakin soitettiin, kuten Skorppiooni nainen, Mascaramies ja Musta Leski, monia muita dingon perussettiä! Keikka meinasi mennä jo oman mielen mukaan jo pilalle ja fiiliskin myöskin sen myötä! Äänet oli miksattu yli sen mitä korvat eivät kestä edes puolta minuuttia. Ei siis ollut mitään asiaa eturiviin kun vaatteet tekivät jo basson äänenpaineesta sykähtävää liikettä. Siirryin heti ensiminuuteilla taaemmaksi kuuntelemaan suosiolla. Taaempana epätasaisuus kuitenkin jatkui hieman epämielyttävänä ja särkevänä. Nämä ääniongelmat eivät ole yleensä bändistä kiinni vaan siitä joka mikseroi kaikka lavalla olevia ääniä.  

Vaikka keikka oli musiikillisesti hyvä, niin silti kuitenkin fiilis oli keikan jälkeen vähän kaksijakoiset. Näiden hyvän ja huonon yhdistelmät pistävät miettimään, että kannattaisiko mennä seuraavaa dingon keikkaa katsomaan?!