Kesä lähestyy loppua ja kohti syksyä mennään, eikä työmarkkinoilta edelleenkään ole tarjolla sopivaa vaihtoehtoista työtä löytynyt. Nyt kun oli aikaa niin tähän suomen lyhyen suven loppuun, oli mukava tehdä pieni matka! Olemme veljeni kanssa puhuneet vuosia ja kuukausia, että olisi kiva käydä jossakin päin. Aluksi meillä oli suunnitelmassa Saksa tai Italia, mutta päädyimme kotimaan matkaan ja suuntana pohjoinen! Veljelläni oli viikonmittainen loma, eikä tähtäintä kovinkaan kauaksi voinut tähdätä. Hän ehdotti muutamaa vikkoa ennen loman alkamista, että kiinostaisiko minua jokin kalastusreissu johonkin päin?! Mietin asiaa hetken ja vastasin, että sehän sopii. Sitä ennen oli tehtävä muutama hankintoja ennen matkaa.  

Yhtenä kesäisenä heinäkuun päivänä ruokapöydässä olimme olleet hetken hiljaa puhumatta sanaakaan. Mietimme mitä me tehdään, kun ei ole mitään tekemistä. Lähetään Tampereelle kuului hetken hiljaisuuden jälkeen ja lähdimmekin sitten sinne Tampereelle miettimättä sen hetken enempää. Mitä sieltä, sitten Tampereelta tarttui matkaan?! Sieltä lähti 9"- TGA- merkkinen vapa, räsäsen lusikka uistin ja pari retkeily ruokailuvälinettä. Veljelläni oli tarvetta uusille kahluukengille, hänen harrastaessaan ahkerasti perhokalastusta.  

Suunnitelimme, että teemme tästä oikein kunnon eräretken! Nukumme teltassa ja teemme ruoat trangilla (retkikeittimellä) kahvit olisivat kunnon pannukahvit! Kaiken huipuksi itse en ole ikinä nukkunut teltassa metsässä yli vuorokautta, muuta kun mökkipihalla lapsena kesäöinä. Harjoittelimme teltan pystyttämistä kotipihassa ehkäisten mahdolliset "riidan poikaset"! Järjestelin reissua varten tavaroita viikkoa ennen kuin matkapäivä koitti! Tavaroita oli mökillä, missä mikäkin tavara, niitä oli myöskin kotona. Oli paljon asioita mitä piti muistaa ottaa mukaan ja mitä tarvitaan tai saattaisia tarvita eräretkellä. Matkapäivä koitti vihdoin 18.elokuuta, jota olen odottanut siitä asti kun päätimme, että lähdemme juuri Simojoelle. Aikaisemmassa jutussa mainitsin sanoneeni, että "en ole koskaan ollut mikään erähullu", yllättäen käsitykset voivat joskus muuttua. Olen kalastellut aikoinani paljon mökillä ja Keski-Suomen koskilla, mutta tämä Simojoki oli ensimmäinen ISO kalareissuni isolla joella ja yhtäjaksoisesti 3vrk. Matka oli ensimmäinen veljeni kanssa kahdestaan, sen tajusi veli vasta Pulkkilan ABC-huolto-asemalla ollessamme munkkikahvilla. Noin puolentunnin tauon jalkeen jatkoimme matkaa Oulun suuntaan, johon oli matkaa vielä 170 km. Maisemiltaan tämä oli aika tylsää katsottavaa, kummillakin tienpuoliskoilla oli vain kitukasvuista metsää, tai pitkiä tasaista peltoja joissa oli muutama hassu lato. Maisemat kuitenkin muuttuivat tuntuvasti, kunnes tulimme Kempeleen, jossa oli meidän matkamme toinen pysähdys ja tarkoituksenamme oli hakea ruoka-ainekset. Ruoat hankimme Zeppeliinin ostoskeskukseta. Ruokassi sisälsi miehekkäät eväät, mitään sellaista tavaraa ei voinut kuitenkaan ostaa jota vaatisi jääkaappia. Kassi sisälsi siis leipää, margariinia, meetfurstia, puuroa, makaroonia ja siihen kuuluvat lisukkeet.  

Kempeleestä oli vielä Simoon vielä reilu 80 km matkaa. Kunnes olimme päässyt simoon, alkoi lupien metsästys. eikä niitä tarvinut kauaa etsiä. Ostimme suoraan kolmen vuorokauden luvat mieheen hintaa kertyi kohtuullisen hintainen 36 €. Lupien saadettua kuntoon, matkamme jatkuin kohti Simojoen rantoja. Luotin veljeni tietoihin, koska hän on käynyt kyseisellä joella kalastelemassa kavereidensa kanssa parikertaa aikasemmin. Päivä oli kääntynyt jo illanpuolelle kelloa seitsemää, joten kerkesimme vielä pari kolme tuntia kalastaa ennen kun hämärä laskeutuisi yllemme, jolloin teltan kokoaminen olisi ollut mahdotonta. Ensimmäinen leiri ja kalastuspaikka oli Saukkokoski. Saukkokoskelta ei kuitenkaan ollut tärppiä, mutta kokemusta ainakin. Ilta hämärä laskeutui hyvin nopeasti ilta 9 jälkeen, jolloin oli lähdettävä pystyttämään teltta. Teltan kasaamista tosiaan kannatti harjoitella kotipihassa ennen matkaa. Ajoitus teltan ollessa pystyssä alkoi melko heti satamaan vettä jonkin verran ja samalla oli, myös koetuksella teltan vesisuoja. Makuukamppeet raahattiin telttaan ja alettiin valmistautumaan nukkumaan ilta 11 aikaan. Hetken aikaan sai totutella käpyä selän alla puun juurta persauksien alla, ennen kuin uni tuli silmään. Otimme ennen nukkumaan ryhtymistä pienet yönmyssyt! Selitimme kotipuoleen tällä hampaiden pesuksi.  

Ensimmäinen yö meni nukkuessa lähes koiranunta, koska oli käpy selän alla ja kova liikenne Ranuan suuntaan. Aamulla teltta oli melkoisen kostea, yöllä sataessa vettä ja maasta nousseen kosteuden seurauksena. Aamiainen oli normaali, mutta ympäristö luonnollinen ja rauhaisa. Totesin aamupala että, pannukahvi maistuu todella hyvältä luonnossa. Tätä kaikki ei usko, mutta näin on! Aamiaisen jälkeen purimme teltan ja lähidmme kohti uutta kala-apajaa Hanskakoskea, joka on yksi lähes varmempia kalapaikkoja keskikesällä Simojoella. Hanskakoskella kalastettua reilu puolituntia alkoi reilu parin tunnin mittainen sadejakso taukoamatta. Tuon parin tunnin aikana kastuimme tietenkin läpimäräksi, veljeni katsoi ja naureskeli housujani, kun ne olivat niin märät että eikö tosiaan ole märkänä muut housut? Totesin että ei yhtään, muuta kuin nihkeät parista kohtaa. Yllätyin itsekkin housujen veden pitävyyttä, jotka olin joskus saanut tuttavalta kun ei tullut pidettyä niitä. Saaliiksi Hanskakoskelta saatiin alamittainen taimen. Vaihdoimme hyvinkin nopeasti paikkaa Tainikoskelle, jossa oli seuraava leiripaikkamme. Ajettuamme Tainikosken parikkipaikalle hän kysyi mitä hitto me nyt tehdään, kuin vesisade rupesi hieman kiukuttamaan meitä. Totesin hänelle "emmä tiedä, sano sinä"!? Nopeasti siinä autossa rupesimme vaihtaan kuivempaa vaatetta päälle, märissä vaatteissa ei olo ollut mikään mukava. Hetken aikaa kului mietiskellessämme seuraavaa siirtoa aloitimme vaatteiden vaihdon jälkeen ruoan laitoon jossa pääravintona oli makaronia ja siihen kuuluvat lisukkeet. Vesisade oli jo hieman laantunut aloittaessamma kalastuksen Tainikoskella, jossa kalastimme sitten lopunpäivän ainuttakaan tapahtuman merkintää. Jossain vaiheessa päivää ihmettelin, että "ei hitsi kun meinaa väsy painaa päälle"! Kysäsin veljeltä, että eiköhän lähetä kahvin keittoon? Vikaistuamme kelloa niin se oli jo ilta seitsemän. Mietin ääneeni siinä, että nyt meni yöunet. On ollut taipus valvoa jos juon kahvia niin myöhään. Samaan hengenvetoon hän totesi, että "PÖH" ei mitään vaikutusta täällä luonnossa. Mutta kahvi kyllä maistui jälleen erinomaiselta. Vielä muutama tunti aikaa oli kalastella ennen hämärän laskua, kunnes mättäät kutsuu. Iltakehvilla ei todellakaan ollut mitään vaikutusta yöunen laatuun, mutta kyllä nukutti hyvin edelliseen yöhön verrattuna. Päätimme illalla, että kalastamme vielä aamupäivän Tainikoskella, jos ei mitään tapahtumia ole niin vaihdetaan sitten koskea. Aamulla mieli virkistyi huomattavasti hyvin nukutun yön jälkeen. Autolla ollessamme aamupalalla oli kuitenki vähän hiljaisia kalamiehiä ja maa oli märkä eikä maahan oikein voinut istua. Veli sano, että istu sen kylmälaukun päälle kyllä se sinun painosi kestää. Ja kestikin, mutta katsottua aamupalan jälkeen oli hieman vaurioitunut kansi, hetken hiljaisuuden laskiessa totesin ääneen "jääkarhun selkä on murtunut"! Veljeni veti lähes saman tien kahvit ja leivät väärään kurkkuun naurun revetessä ja tuumailen samalla että voi helvetti, kun vei häneltä vähän aikaa tajuta mistä oli kysymys! Kylmälaukun kannessa on jääkarhun kuva joka oli haljennut lähes jääkarhun selän tuntumasta.  

Vaihdoimme kalapaikkaa melko nopeasti, jonka oletimme olevan viimeinen paikka ennen kotiin lähtöä. Hömmönkosket ovat noin 20 km Tainikoskea alapuolella, jonne siis suuntasimme seuraavaksi. Hömmönkoski oli ehkä reissun haastavin koski kalastaa, koska koski oli hyvin leveä ja huonokulkuista polkua kulkea. Polku oli kivikkoista ja kantoista, tarvi hyvin tarkkaan katsoa mihin astui, kun oli märkä keli. Tämäkin koski meni edellisien tapahtumien mukaisesti Viimeisen leiripaikan kanssa oli hieman miettimistä, kun Hömmönkoskien metsäalue oli niin kallio ja kivipohjaista, että nukkuminen olisi ollut mahdotonta. Päätimme mennä reissumme ensimmäiseen leriin Saukkokoskelle. Viimeiset kalapaikat reissussa olivat Saukkokoski ja Hanskakoski, näistä kuitenkaan saamatta mitään! Lähdön hetken viimeisellä puolituntisella veljen sitoamaa perhoa kävi maistamassa 2-4 kg lohi. Harmitti kyllä kovasti hänen puolestaa, mutta samaan vetoon heitimme sanat "Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" ja "eläköön elämä, päivä ja yö"! Kotiin lähdön aika koitti ja kello läheni kahta iltapäivää ja yli 500 km matkaa edessä. Ennen kun lähdimme varsinaiselle kotimatkalle, kävimme hieman alempana jokea katsomassa mertakoskella. Mertakosken läheisyydessä oli lampaita mukava katsella niitä, kun ne touhusivat siinä omiaan. Keula kohti etelään, matka sujui joustosasti ja mukkavasti, Matkan varrella pysähdyimme Viitasaarella sijaitsevalla Huopanankoskilla katsomassa miltä siellä näyttää. Huopanankoski näytti erittäin houkuttelevalta paikalta kalastaa, jota voisimme joskus kokeilla ihan päviän matkana. Hupanankoski on tullut tutuksi myös kirjailija Juhani Aholle 1906 - 1920.  

Loppuvaikutelmaksi matka oli todella antoisa ja virkistävä, me molemmat irtauduimme arjesta ja nautimme lunnon antimista ja rauhasta. Itselle sain jälleen kipinän kalastukseen sen ollessa unohduksissa muutaman vuoden. Vaikka kalaa ei aina ahti suo, niin täytyy ilo ottaa aina pienemmistäkin jutuista irti. Kotona tarkemmin miettien ja muistellen tätä reissua kirjoittaessaan tähän tarinarasiaan! Sitä osaa tämän jälkeen arvostamaan kotona olleita mukavuuksiaja, kuten lämmin koti, pehmeä sänky ja suihku. Matkaseura oli juuri siitä parhaimmasta päästä, eli oma pikkuveljeni, jolle tämän matkan toteutumien suurin kiitos kuuluu. Tämä kokemus oli juuri sellainen mitä haluaisin kokea uudestaan jospa seuraavana kesänä uudestaan?!