Vuonna 2009 alkunsa kilpailu ja harrasteurheilu-urani sai alkunsa Tampereella SM-kisoista. Samana vuonna hyppäsin suoraan MM-kilpailukentille Australiaan, josta tarttui mukaan ikimuistoinen MM-pronssimitali ja lukuisia hienoja muistoja ja hetkiä. Seuraavana oli vuorossa 2010 Irlannissa EM-kisat Dublin sydämessä, josta matkaan lähti silloin värisuora!  

Elinsiirronsaaneiden MM-kisat järjestetään joka toinen vuosi ja nyt vuorossa oli järjestäjänä länsinaapurimme ruotsi. Tämä oli meille kuin kotikisat, nopea alle kahden tunnin lentomatkan päässä Göteborgissa, joten matkarasitukset ei tällä kertaa vaivannut juurikaan. Suomesta lähti mukavan kokoinen joukkue johon kuului 30 urheilijan ja kymmenkunta kannatusjoukon jäsentä. Joukkuejäsen määrä nousi reilusti yli 40 hengen. Tämä loi tiiviin ja tunnelmallisen joukkuehengen, jossa kaikki on yhtä joukkuetta. Ruotsiin kokoontui tänä vuonna 54 eri maasta ympäri maailmaa 1800 urheilijaa. Joka oli noin 200 henkilöä vähemmän kuin Australiassa 2009, joka ei näkynyt kuitenkaan kisoissa.  

Näihin kisoihin oli helpompi lähteä kuin aikaisempiin kisoihin, tähän vaikutti moni asia. Yksi monista oli tutut joukkuekaverit, tutut kuviot ja aikaisemmat isojen kisojen tuoma kokemus, jännitys tällöin on aivan turha kun tietää miten homma hoituu ja hoidetaan kunnolla joukkueen sisällä. Kisat olivat suomalaisittain hyvään ajankohtaan, ne ajoittuivat viikkoa ennen juhannusta. Täällä oli hyvä hakea tunnelmaa kohti juhannusta. Saimme samalla viettää hienoja suomalaisia hetkiä lähes joka päivä, paras mitalipäivä oli torstai jolloin irtosi peräti seitsemän mitalia yleisurheilusta ja kaksi maailmanennätystä, joten ei huono tulos. Viikko meni kaiken kaikkiaan nopeasti eri lajeja seuratessa samalla omat pelit siihen päälle.  

Keilailu meni omalta osalta henkilökohtaisesti ihan oman tason mukaisesti, vaikka hieman parempaa kyllä odotin pisteiden valossa. Positiivista kyllä löytyy, että parannettiin omaa ennätystä hieman viimevuotisesta. Omassa pelissä silti löytyy rutkasti parannettavaa niin tekniikan kun keskittymisen osalta. Tämän lajin salaisuus onkin juuri siinä, että se joka pystyy keskittymään täysillä omaan peliin. Keilailu tulokseni oli 259 pistettä, joka ei kovin hyvä pistemäärä ole. Olen keilannut SM-tasolla parempiakin lukemia, mutta aina ei voi onnistua. Parempaa ehkä onnea ensikerralla?  

Parikeilailun osalta olen ollut aina tyytyväinen ja se on mennyt aina paremmin, kun henkilökohtaiset kisani. Tällä kertaan meillä oli tavoitteena edelleen mitali, mutta taso oli sen verran kovempi näissä kisoissa verrattuna pari vuotta taaksepäin. Olimme omassa sarjassa lopputuloksissa 5 ja euroopan 2, joten täytyy olla tyytyväinen suorituksiin. Samalla rikoimme ”Ollin” kanssa meidän kisaennätyksen, joka on rikottu yhtäjaksoisesti isoilla näyttämöillä. Australiassa tuloksemme oli 625 Irlannissa 655 ja nyt olleissa kisoissa 705. Seuraavassa tavoitteena jälleen rikkoa aiempi oleva ennätys 750 pisteeseen miksei? Nyt treeniä, treeniä, toistoa ja toistoa. Tavoitteena palata jälleen mitalikantaan kiinni.  

Petanque:  

Tämä oli vuoden epäonnistunein kisasuoritus. Odotukset olivat kovat tähän kisaan lähtiessä tietenkin ollessani hallitseva Euroopan-mestari omassa ikäluokassa. Petanque kisa ei alkutekijöissään ollut kisajärjestäjiltä kovinkaan onnistuneet, vaan siellä on sekoiltu maailmanluokan tavalla kun tieto ei ole kulkenut kilpailujärjestäjien ja paikallisen petanque klubin järjestäjien välillä pätkääkään. Siellä oli mennyt ikäluokat ja sukupuolet väärin listoineen ja kaikkineen. Kukaan ei tiennyt tarkalleen missä olla missä pelata ja ketä mitäkin vastaan. Kaikki oli sekaisin, puolen reilu tunnin pyörien pitkin kenttiä ja kysellen jonkin sortin englanninkielen taidolla, että mikä tämä homman nimi oikein on. Osa näytti peukkua alaspäin ja osa vastasi ”I dont know” pyöritellen samalla päätä järjestäjille. Neljän ja puolen tunnin jälkeen saatiin vasta listoja ja yhä kaikki oli sekaisin. En tiennyt vastustajaani, mutta onneksi tiimin yksi johtajista tuli sanomaan että nyt on pelivuorosi. Olin lähes luovuttanut jo tässä vaiheessa kun kisajärjestäjien sekoilu söi motivaationi jo täysin pelini, joka näkyi suorituksissani pelatessani vastustajiani vastaan, jotka hävisin suoralla kädellä tylysti kertomatta lukuja ja olin ulkona peleistä THAT IS IT. ja Sweden is such. (henkilökohtainen näkemys)  

Suomalaisilla meni kokonaisuudessaan hienosti petanque kisat, varsinkin ensikertalaisilla Tompalla ja Ninnulla kumpikin heistä nappasi henkilökohtaiset mitalit. Tomppalle hopeata ja Ninnulle pronssia. Todella upeata. Onnea heille kovasti saavutuksistaan. Samassa irtosi keilaystävälleni Ollille hopeamitali joka kruunasi petanquen hienon päivän suomalaisittain. Omalla kohdalla on vaan joskus nieltävä myrkkynsä vaikka näitä varmasti jatkossakin tulee, mutta osa menee hieman järjestyksen piikkiin tämänvuotinen suoritukseni. Pari petanquessa sama show jatkui järjestäjien osalta, eli jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin. Mutta tuloksellisesti tyytyväisempi peli, vaikka suolaa haavoille kaatui lopussa. Ensimmäinen pelimme oli Kanada, joka oli lopussa kuitenkin parempi parilla pisteellä, joka päättyi 13–11. Olimme koko ottelun ajan altavastaajia, mutta pystyimme lopussa kirimään lähes tasoihin, mutta se ei ihan riittänyt. Suomalaiset ovat olleet tunnetusti Irlantilaisille paha vastus. Mutta siellä on kovia pelimiehiä pallojen kanssa, joten tarkkana saa olla. Voitimme irlantilaiset numeraalisesti helposti 13-2 ja varmistimme samalla mitalipeleihin pääsyn.  

Seuraavaksi meille asettui vastaan yhdysvallat, jolle meillä ei ollut mitään jatkoa, heillä oli lähes joka pallo 5cm tarkkuudella maalipallosta. Tämä jälkeen meille vastaan pronssipelissä asettui vastaan alkuerä vastustaja tuttu Kanada. Aloitimme vahvasti ottelun ja tilanne oli alussa 5 - 0 hurmos oli päällä, mutta sitten tapahtui jotain yllättävää, aloimme menettää otetta pelistä jostain syystä vaikka asenne oli kohdillaan. Kanada tuli vaan yksinkertaisesti ohi ja voitti matsin. Olimme neljänsiä MM-tasolla joka on hyvä tulos, mutta kuitenkin pettymys valtasi loppupäivän mieltäni aina hetkittäin. Uskoin vahvasti, että Ninnu tuo vielä mitalin 3000m kilpakävelystä ja näin tapahtui hopea irtosi hienosti. Olen hänestä äärimmäisen iloinen ja onnellinen puolestansa, kun hän oli ensikertalaisena mukana kilpailemassa MM-tasolla ja mitalit kotientuliaisina ei voisi kisat enää paremmin häneltä mennä. Näitä ei monella ole. Vielä jonain päivänä hän on mestari, potentiaalia häneltä siihen kyllä löytyy. Ruotsin ehkä ainut onnistunut tapahtuma oli päättäjäiset puistossa, jossa oli hyvä ruoka ja ulkona oleskelua kavereiden kanssa ja kuulumisien vaihtoa kisojen suhteen. Loppufiilistelyt vedettiin täysillä ykkösdiskohittien tahtiin ja hyvän seuran ollessa osana hienoa lopetusta, josta nyt jäin jonkinlainen hyvä maku kisoista, vaikka petrattavaa kisajärjestäjille jäi paljon.  

Loppulauseet  

Jälleen isot kisat takana, jotka kartuttivat paljon kisakokemusta ja kansainvälisiä suhteita ympärimaailman. Tappioita elämässä tulee paljon ja nämä ovat osa urheilun arjen tuomaa väriä, josta toipuu. Vaikka tulokset ovat hyviä pistesijoja, on aina osa-alueilla parantamisen varaa paljon niin keilailun kuin petanguen osaltakin. Tappiot opettaa ja kasvattaa jossa sisu sisimmissään kasvaa ja tietää ja uskaltaa myöntää itselleen että pystyn parempaan jos luottaa siihen omaan tekemiseen, silloin kun olet sitä itse tekemässä. Ota vinkit vastaan, pystyt kehittämään itseäsi, pyydä palautetta, pystyt lisää kehittämään itseäsi urheilijana. Kuuntele joukkuettasi. Ota tuki vastaan mitä joukkueesi antaa, vaikka sisimmissään kiehuu, luota pelikaveriisi luota itseesi näin toimii hyvä ja yhteinen joukkuehenki. Hyvä joukkue vaatii hyvät ”liiderit”, joka takaa koko joukkeen menestyksen pitkin kisaviikkoa.  

Göteborg paketissa ja katse on jo tulevassa.