Ankara talvi taas koettelee meitä suomalaisia kovalla kädellä, johon ei valkoihoinen ihan äkkiä totu. Ihmisten huulilla kuulee lähes päivittäin ”sais jo riittää tää talvi”. Ymmärrettävää kyllä, paikoissa hanget ovat nousseet lähes 60-70cm korkuisiksi. No mutta se kuuluu tähän talveen ja hyvä että vuodenajat kuitenkin vaihtelee! Muutenhan elämä kävisi tylsäksi, jos meillä olisi koko ajan sama vuodenaika.  

Talvi on edenyt hyvää ja mielenkiintoisella tahdilla, kun olen saanut töitä ja niitä riittää. Työ maistuu mukavalta vuoden tauon jälkeen ja haastetta on riittänyt jokaiselle päivälle. Joka päivä oppii aina jotain uutta samalla se tuo omat mausteensa tilanteeseen ratkaisujen kera.  

Vaikuittamiset yhdistystoiminnassa ovat jääneet vähemmälle osalla töiden alettua, mutta edelleen olen niissä mukana! Keski-Suomen munuais- ja maksayhdistyksessä, sekä liiton nuorten työryhmän jäsenenä. Urheiluakin on jonkin verran tullut harrastettua, mutta jokseeninkin ei ihan niin aktiivisesti, kuin vuosi sitten. Tähän lienee syy, että alkuvuoden aikana on koetellut pari flunssaa peräkkäisinä kuukausina kuumeen kera. Tämähän vie tietysti voimia ja verottaa kuntoa jonkin verran. Motivaatiota ja moraalia hommaan löytyy, kun suuret kisat ovat jälleen ovella. Ruotsin MM-kisat ovat kesäkuussa juhannusviikolla Göteborissa. Edelliset mm-kisat käytiin Australian kultarannikolla vuonna 2009 hienoja hetkiä elettiin tuolloin! Ei voi muuta sanoa ja tietenkin täytyy todeta, että nopeasti on mennyt nämä kaksi vuotta. Viimeiset nämä kaksi vuotta ovat olleet erittäin vaihderikkaita monessa eri muodossa, aallon pohjat ja huiput nähtiin ja aina on tyyntä myrskyn edellä.  

Olen yrittänyt koko alkuvuoden avata jonkilaista teemaa kirjoitettavaksi tälle vuodelle sivuilleni ja sen löytäminen on ollut varsin vaikeata. Inspiraationi on ollut hukassa sopivan aiheen löytämiseksi ja siihen tarvitsen jonkilaisen mielenkiintoisen tapahtuman. Iloisia asioita tapahtuu, mutta olen pyrkinyt ettei kirjoitteluni ja vuodet menisi asioiden toisteluksi aiheet yö, urheilu, vapaaehtoistoiminta tms. Tässä aiheessa ajattelin kuitenkin pohdiskella erilaisten asioiden vaikuttamista toisiinsa. Jokaisella asialla hyvät ja huonot puolensa aina. Kuin mietin tapahtuneita aikoja, kuten talvea vuosi 2008 joulukuuta silloin olin Tampereella nuorten aikuisten viikonloppu tapaamisessa, jossa oli 16- nuorta tapaamassa vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Viimeksi olen ollut ennen vuotta 2008 samankaltaisessa tapahtumassa ja kaupungissa 2003. Viisi vuotta oli pitkä tauko olla poissa kuvioista. Koin että minulla oli jotain annettavaa nuorille joilla on sama kohtalo, eli elinsiirto mikä hyvänsä! Tämä asia ei meistä ihmisistä tee yhtään erilaisempia, tässä tapauksessa tärkein osa on henkinen tuki. Juuri silloin kuin sitä eniten tarvitsee, vaihtokaupaksi saat sitä itsekkin huomaamatta. Ne on pysäyttäviä hetkiä, kuin tietää että tässä on elämästä ja kuolemasta kysymys. Itse olen joutunut näitä aisoita pohdiskelemaan oman elämäni aikana todella monet kerrat miksi, miten, minkä takia! ”Miksi juuri minä?” Tosiasiat ovat vain myönnettävä itselleen se on vain on näin.  

Joulukuu 2008 oli jollakin tavalla ollut minulle uuden mahdollisuuden alku elämässä. Uusia kavereita sain joista yhdestä tuli suuri ystäviäni. Tuona samoihin aikoihin sain myös kipinän urheiluun ajatuksen, kuin eräs kaverini totesi ääneen kaikille, ”muistakaa tulla talviliikuntapäiville maaliskuussa 2009”. Toteutin tämän ajauksen ja lähdin Tampereelle maaliskuussa 2009 keilaamaan sen suurempia kokemusia vailla. Siinähän se meni jotekin, mitalli kaulassa kotiintuliaisina vaatimattomasti. Samassa urheilutapahtumassa tyttöystävä oli mukana, jonka kanssa ystävistyin 2008 -2009 talven aikana, lopulta vaihdoimme nettiosoitteemme ja puhelinnumerot, saatoimme juttella pitkät illat joskus jopa yötkin, huolimatta siitä oliko työ- tai koulupäivä. Tästä lisää myöhemmin.  

Muistan hyvin sen, kuin olin pari viikkoa aiemmin lukenut liiton lehdestä syksyllä olevan Australian MM-kisat kultarannikolla. Tampereella maaliskuussa 2009 joukkueenjohtaja tuli kysymään minulta, että olenko lähdössä Australiaan mukaan. Pohdiskelin asiaa hetken aikaa ja sanoin hänelle, että asiaa on harkittu. Lopullinen päätös kuitenkin kypsyi pitkän harkinnan jälkeen kesäliikuntapäivillä Jyväskylässä, ilmoittautumisaikataulun loppukynnyksillä. Australiassa tapasin jälleen uusia kavereita ja ihmisiä joista on tullut myöskin hyviä ystäviä. Tässä tapahtumassa oli enemmän vanhempaa ihmisjoukkoa mukana. Huomasin siinä, että he ovat todella rentoa porukkaa, jossa huumori kukoistaa! Näin sen pitää mennäkkin hyvä joukkuehenki takasi hyvän menestyksen. Samaiseen syksyyn 2009 kuului työurani lopullista läpimurtoa hakemaan, mutta se homma jäi kuitenkin saavuttamatta syyhyn tai toiseen. Tämä tarkoitti sitä että vuosi 2010 ei näyttänyt työn suhteen valoisalta, joten työttomyysajat odottivat jälleen.  

2010 toi kuitenkin uudet haasteet, aloittaessani ensimmäistä kertaa hallinnolliset tehtävät yhdistystoiminnassa, joten muutenkin vapaaehtoistoiminta tuolloin kiinnosti. Minulla oli tuolloin aikaa paneutua näihin ja opetella uusia asioita. Luoda uusia ihmiskontakteja ja tuttavuuksia erillaisten edustustehtävien ohella. Vuosi 2010 sujui pitkälti erilaisten edustustehtävien, sekä urheilun merkeissä. Aina jokaisessa tapahtumassa tapasin uusia tuttavuuksia, joista synkät ja iloiset jutut on jo aiemmin tarinoitu sivuillani erillisinä juttuina.  

Minä ja tyttöystäväni  

Pidimme yhteyttä syksylläkin, mutta se oli hyvin pientä! Saatoimme silloin tällöin kysyä kuulumisia, mutta me kummatkin kuljimme arjen omat reitit. Muutama hiljainen kuukausi ehti kulua ettemme juurikaan kuulleet toisistamme talven aikana 2010. Kevään puhjettua, huhtikuun tietämillä tapahtui jotain sellaista ainutlaatuista. Huomasimme välillämme olevan jotain suurempaa kuin pelkkä suuri ystävyys. Toukokuu koitti, joka on meidän kummankin lempikuukausi ja kuun puolenvälin aikoihin pyysin hänet kylään, jolloin suuri tarinamme sai alkunsa. Kevät alkoi siis mitä hienoimalla tavalla. Samana keväänä kysyin häneltä halukkuutta lähteä mukaan Irlantiin, jossa oli elinsiirronsaaneiden euroopanmestaruus kilpailut elokuussa. Myönteisen vastauksen sain, hän on kovasti urheilu- ja taisteluhenkinen, mutta tälläkertaan hän kuitenkin osallistui kannatusjoukkoihin. Kesä oli hienoa aikaa, vaikka näimme toisemme kerran kuukaudessa, pitkän välimatkan vuoksi. Tätä kuitenkin helpotti nykyajan tekniikka, puhelimet ja internet.  

Syksy sujui mukavasti yhteisien ystäviemme seurassa osallistuessamme erilaisiin tapahtumiin, jossa oli paljon urheilullista aktiviteettia. Tapasimme uusia tuttavuuksia, joilla oli jotain samaa mitä meilläkin. On hienoa tuntea ihmisiä joilla on jotain yhteistä jaettavana, ei tarvise selitellä turhia. Tämä helpottaa monia asioita ja turhilta väärinkäsityksiltä vältytään. Olemme nyt olleet onnellisesti yhdessä toukokuusta 2010, mutta isoin asia tapahtui tammikuussa 30.1.2011. Istuimme pitkään hiljaa huoneessa puhumatta sanaakaan, kunnes päätin kysyä häneltä suuren kysymyksen kuiskaten, ”mennäänkö kihloihin?” Vastausta ei tarvinnut kauan odotella ja se kuulu näin: ”kyllä”. Se oli hieno hetki kummallekkin, kun olimme tehneet toisillemme elämämme suurimman lupauksen. Iloinen ja onnellinen, vaikka kuoppia matkalla on ollut. Ei ole suhdetta jossa niitä ei olisi. Nyt yhteinen tähtäimemme on kesäkuussa oleviin MM-kisoihin, jossa itse olen kolmannessa arvokisoissa ja hän lähtee ensikertalaisena. Lähtökohdat ovat hänellä samantyyppiset kuin minullakin Australiaan lähtessä. Jännittävät hetket ovat siis tulossa!