Vuosi alkaa lähestymään loppua vuosimallilla 2019 ja uusi vuosikymmen on tulossa, jota on toivottavasti toivoa täynnä, vaikka koskaan emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tästä myös alkaa neljäs vuosi dialyysissä, se on pitkä aika, mutta toisaalta se on mennyt äärettömän nopeasti, asenne kuitenkin ratkaisee, sen miten asioihin suhtaudumme!

Uuden kirjoitukseni otsikko saattaa olla aivan normaalilta kuulostava, asia mutta päätin hieman ”haastaa” otsikolla, kun ihmiseltä kysytään mitä kuuluu, tämän päivän ”some maailma” on muuttanut karulla tavalla ihmisten sosiaalista elämää omasta mielestäni huonolla tavalla. Olen laittanut merkille sen ja tehnyt pientä ”testiä” some- maailmassa, olen elänyt hiljaiseloa omalla tavallaan seuraillen kaikenlaisia kirjoituksia mitä ihmiset oikeastaan sinne kirjoittelevat. ”Seinälle” kirjoittamisessa on se helppo puoli, että sinne voi helposti kirjoittaa päivä/viikon/kuukauden kuulumisia, kätevää eikö vain?

Olen ihmetellyt ja huomannut, että hyvin harva ihminen enää kysyy henkilökohtaisesti, ”Mitä sinulle kuuluu?” Ainakin minulle harvemmin on tullut itselleni sellaista kysymystä ellen, ole itse ole ollut kysymyksen aloittava osapuoli, tarkoittaen yksityisesti tulevia viestejä. Tämä on ollut testinä / kokeiluna, että EN ole ollut se aloittava osapuoli siinä asiassa. Minusta tämä kysymys on hyvin merkittävä monella tapaa ihmisen sosiaalisessa elämässä ja sen ylläpitämisessä, kun mietitään miten voimaannuttava kysymys voisi olla, joilla on yksinäistä ja ystäväpiiri suppea, tai elämäntilanne muulla tavalla haasteellinen. Miettien miten paljon se voisi vaikuttaa ja tuoda iloa sille ihmiselle, vaikka joskus onkin huono päivä, niitähän meillä on jokaisella.

En ole katkera henkilökohtaisesti asialle, mutta havahduin harmittavaan ilmiöön omalla kohdallani, tuntuu, että nykyään tai ainakin aikoinaan tuijotettiin kaverilistan määrää, kenellä on eniten kavereita ”tuon täytyy olla hyvä tyyppi, kun on paljon kavereita!!” Tähän totuuteen ei ole aina tuijottamista, vaikka itselläni on 300 paremmalle puolella lista, mutta vain murto-osa niitä ihmisiä joiden kanssa vaihtuu kuulumisia.

Nykyään elämä on liian hetkistä, ettei ehkä jakseta vaivautua kysymään vaikka veljeltä, siskolta tai vaikkapa mummolta ja vaarilta, miksei hyvältä ystävältä / tai kaverilta, päivän yksinkertainen kolmen sanan kysymys, ”Mitä sinulle kuuluu?” , sen ei tarvitse olla jokapäiväistä. Oma ajatukseni on asiaan että vähintään kerran viikossa tai kuukaudessa ei ole paljon pois elämästä kysyäkseen tämän kysymyksen välittettävältä ihmiseltä.

Olemmeko luoneet sellaisen kuplan itsemme ympärille, että kuvittelemme, että sillä menee ihan hyvin pelkän ulkoisen olemuksen perusteella, monella voi olla tuska sisällään tai muuta joka yksinkertainen kysymys voi aukaista solmuja.

Yksi minun hyvä ystävä opetti minua erittäin hyvin ystävyyden merkityksen, kun hän kysyi minulta; ”mitä minulle kuuluu?” olin vastannut hänelle suomalaiseen tyyliin ”ihan hyvää”, joka on muuten aika yleinen vastaus kun tämä kysytään.... Tästä hän halusi antaa palautetta, ja hän todella välitti ja halusi, että olen rehellinen; tuona aikoina oli itsellä oikeastaan tosi paska fiilis useiden epäonnistuneiden fistelileikkauksien jälkeen kun jälleen kerran piti "raahautua" kirurgin pakeille!

”Älä vähättele ollenkaan sun ongelmiasi, vaikka mulla olisi mikä, se ei tarkoita ettet sä saisi turhautua omista vastoinkäymisistäsi. Tuska on niin henkilökohtainen kokemus, johon ei kukaan muu voi koskaan täysin samaistua eikä sitä siksi voi verrata. Saa olla surullinen, vihainen, katkera ja huolestunut, mutta niille fiiliksille ei vaan saisi antaa yliotetta. Kaikilla on huonoja päiviä, terveillä ja onnellisillakin ihmisillä, niin miksei sitten meilläkin. Sä oot kuitenkin vahva ja tiedän ettet liiaksi takerru niihin negatiivisiin ajatuksiin ja siksi sä pärjäätkin!”

Mitä siis opin; ole rehellinen itsellesi ja ystävillesi, jos hän kysyy kuulumisia, jos hän sitä oikeasti kysyy! Mutta pitää olla ystävä tai ihminen johon pystyt luottamaan hyvinä ja huonoina aikoina.

Itse olen kysynyt ihmisiltä ”Mitä sinulle kuuluu”, koska myös viestin sillä, että tarkoitan sitä oikeasti ja välitän ystävistäni sekä pidän sosiaalisista kontakteistani kiinni, joten heitän haasteet tämän tekstin lukijoita kokeilemaan kysymällä nämä kolme sanaa, juuri silloin kun sitä ihminen saattaisi vähiten odottaa.