Jatketaan edellisen kirjoituksien kaltaisuuksien pohdinnoissa, viime talvena olikin henkimaailmaan kova kolaus, kun valtakunnallisesti merkittävä yön keulahahmo Olli Lindholm menehtyi äkillisesti. Tämän jälkeen yön biisien merkitys on noussut kertaheitolla erilaiseen arvostukseen, vaikka ne ovat olleet aina, mutta erityisesti legendoista tuli vieläkin enemmän legendoja. Kappaleiden yksittäiset riimit saavat mieleen pohtimaan uusia kirjoituksen aiheita, jota olen hahmoitellut mielessä jo jonkin tovin. ”Mitä jos mä rakastan sua” Siinä on erityinen kohta jota on saanut minut varsin mietteliääksi ja miettimään omaa menneisyyttä joka heijastaa nykyhetkeen ja luonnollisesti kaikkeen muuhunkin, josta voin olla onnellisessa asemassa, vaikka erilaisten oikeuksien puolustaminen omien sekä toisten puolesta, että reiluus tässä maailmassa säilyisi jotenkin jollakin asteella. Nallekarkit eivät koskaan tunnetusti ole menneet tasan, eikä ne koskaan tule menemäänkään.

Se miksi juuri kappaleesta ”Mitä jos mä rakastan sua”- tässä kappaleessa on alku säkeistössä ”Mä asunut oon taloissa joista puhutaan että ne tarjoo kaiken mitä onneen tarvitaan”

Onnellisuus lähtee sieltä lapsuudenkodista, se miten siellä onnellisuus on opeteltu käsittelemään, ja jokainen näkee onnellisuutensa omassa elämävaiheessa eri tavoin. Vaikka erilaisia elämänvaiheita on ollut paljon ja ne ovat synnyttäneet. Ne on opettaneet käsittelemään, että myöskin ymmärtämään onnellisuuden merkityksen sellaisena, kun sen itse haluaa olevan. Kauan aikaa sitten parisuhteeni on taaksemennyttä elämää, koen olevani jollakin tavallaan onnellisempi, kun parisuhteessa ollessani! Koin silloin onnellisuuden ylä ja alamäet karulla tavalla ja oppivuodet elämässä olivat silloin kovimmat mahdolliset ja nyt olen sen osalta vaativampi ja tiedän mitä haluaisin siltä tulevasiuudesta, en sanoisi olevan katkeroitunut ja muutakaan. Opettavainen elämän tarina sen neljä vuotta silloin oli! Minulle on jälkeenpäin ajateltuna hahmottunut, että näin on parempi ja onnellinen siitä että siitä tarinasta ei tullut koskaan pysyvää. Vaikka nyt terveyshuolet ovat enemmän tai vähemmän painaneet vaakakuppia, se ei nykyhetken onnellisuutta ole hälventänyt laisinkaan.

Onnellisuus on jännä käsite, jotkut mittaa sitä rahassa, jotkut perherikkautena, jotkut materiana, mutta mitä muuta se voisi olla. Osaan olla onnellinen nykyään, hyvinkin pienistä asioista, en jaksa stressata aivan pienistä asioista, keskityn niihin asioihin, johon voin itse vaikuttaa ja määrittää sen mihin olen ja voin olla onnellinen. Teen mielekkäitä asioita, haastan hieman itseäni kokeilemalla uusia pikku juttuja. Esim. minua kiinnostaa se miten hemodialyysi koneeni toimii, joten kiinnostuin kokoamaan letkustot koneeseen, näin ymmärrän sen toiminnan periaatteen paremmin ja mielenkiinto terveyden ylläpitämisessä säilyy, opettelen myös ymmärtämään laitteen termistön ja määrityksen mikä mihinkin vaikuttaa. Näiden ohella pyrin myös pitämään kuntoani yllä mahdollisen toisen siirron onnistumisen mahdollisuuksia tulevaisuudessa, joka pienet onnistumisen kunnon kohentuessa tuovat onnellisuuden tunnetta.

Kotona on ollut tapana jo lapsuudesta asti ollut se, että puhutaan asioista maan ja taivaan väliltä. Oli ne sitten hyviä tai huonoja asioita tai millaisessa elämäntilanteessa sillä hetkellä tahansa. Muistan hyvin sen kuin äiti kyseli monesti, mitä mieltä painaa, hän halusi keskustella ja jakaa sen tuntemuksen perheen kesken, koska silloin se ollut yhteinen murhe, hän halusi jakaa oman elämän viisauksia, kuinka hän on selvinnyt vastaavalaisista tilantesita elämässään. Murheita kantaen sisällään ihminen onneton, jos ei niistä pysty puhumaan, ja sen olen häneltä oppinut että puhu keskustele, pohdi ja punnitese elämän painoarvoja. Nyt voin olla kiitollinen hänen elämänviisauksilleen, pystyn olemaan avoimempi ja keskustelemaan samoista asioista isäni kanssa, vaikka kieliasut voivat olla hieman miehekkäämpiä, mutta ajaa aivan saman asian kun äitini kanssa vuosia sitten. Tulen niitä hetkiä kaipaamaan elämässä vielä monta kertaa, mutta muistot säilyy aina! Jos keskutelussa haluan pehmeitä arvoja ja toisenlaista näkökulmaa, löydän näihin tilanteisiin aina oikeanlaiset ihmiset, jotka osaavat auttaa kun sitä tarvitsen ja tämä on se vahvuus onnellisuudessa ja siksi mä asunut oon taloissa joista puhutaan, että ne tarjoo kaiken mitä onneen tarvitaan!