Aiheet jälleen hukassa, mutta kyllä sitä löytyy kun hieman ammentaa filosofista puoltansa, kun on analysoinut viimeisen yhdeksän kuukauden menneet tapahtumat. Alkuvuodesta osittain osasin aavistella hieman millainen vuosi tulee olemaan, osa tavoitteista kuitenkin täyttyi tuolloin vuoden ensimmäisellä viikolla kuin sain työtä, jota olen halunnut tehdä, jossa riittää haastetta ja nopeata päättelykykyä. Uudet haasteet ja asiat ruokkivat itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseen vaativassa työssä, jossa myös onnistumiset palkitsee tekijänsä hyvästä työstä. Työ rutinoituu, osaamisesi mitataan ja laatu pysyy laadukkaana johon on aina pyrittävä.  

Kesäkuunsa oli yksi vapaa työviikko, joka meni urheilun merkeissä Ruotsin Göteborissa. Kisat olivat minun kilpailuhistorian vaikein kaiken puolin ja siitä yli pääseminen oli henkilökohtaisesti varsinainen haaste. Monet ystäväni sanoivat että kisani menivät hyvin, mutta itse koin epäonnistuneeni täydellisesti, petin itseni! Tämän myötä itseluottamukseni koki kovia kolauksia henkisellä tasolla urheilun saralla, josta toipuminen vei oman aikansa, joka myös kyllä jollakin tavalla sai kokea kehossaan myöhemmin. Kisojen jälkeen menin suoraan töihin ja paluu arkeen tapahtui mahdollisimman nopeasti, mutta kesä hiljensi työpaikan ja lomat oli pyörimässä suurimmalla osalla työntekijöistä. Kesä meni työpaikalla päivystäessä järjestelmää, jotta homma pyörii. Kaikki sujui kuitenkin hyvin eikä suurta hätää ollut, vaikka joka päivä oppii aina jotain uutta, jonka kautta myöskin vastuu kasvaa.  

Palkkatyön lisäksi oli paljon muuta työtä mökillä ja kotona, jotka veivät myöskin aikaa! Sitä kautta myöskin lepo jäi vähäiseksi. Kroppa ei ollut palautunut ruotsin reissusta vielä edes heinäkuun puolenvälin aikoihin levon puutteen vuoksi. Kesä meni nopeasti, josta ei omasta mielestä osannut nauttia mitenkään, vaikka kelit olivat hienot. Omalta osalta en päässyt ottamaan irti sitä mitä olen tottunut ottamaan rennosti ja olemaan huoletta asioista.  

Minua harmitti paljon itseäni, että Ninnun kanssa meillä ei ollut yhteistä aikaa kun pari kertaa kesässä ja tietyllä tavalla koin huonoa omatuntoa tässä asiassa, mutta oli mentävä tilanteen mukaan. Kesän aikana tein muutamia kotimaan matkoja, jossa myöskin isompi levon tarve vaan aina kasvoi! Tämä kasaantui pahasti elokuun lopussa, jossa neljä viikonloppua olin jatkuvasti liikenteessä, kunnes syyskuun ensimmäisellä viikonlopulla kroppa oli aivan lopussa, ja terveys alkoi antaa merkkejä hiljentämään tahtia. Muistan hyvin kun erittäin hyvä ystäväni Olli sanoi minulle ”että olet hiljainen” Toteisin tähän yksinkertaisesti että olen todella väsynyt. Tämä purkautui ikävällä tavallaan, käsittelemättömät ajatukset ja ongelmat olivat kasaantuneet kesän ja syksyn aikana, joista emme ole Ninnun kanssa ehtineet puhumaan kahden kesken. Ajatukset olivat ikävät, mutta helpotuksesta pystyimme puhumaan asioista hänen kanssaan. Puhuminen ratkaisi paljon ja asioita ja ongelmat olivat menneitä ja nyt jälleen mennään eteenpäin hyvillä mielin uusia ulottuvuuksia ja täyttämään tulevaisuudessa olevia unelmia. Neljän viikonlopun jälkeen vapaa viikonloppu tuli niin hyvään kohtaan, että ei huolta huomisesta ja uni maittoi sitäkin paremmalta jolloin sitä alkoi arvostamaan sen tärkeyttä arjen menojen keskellä. Jonka kautta lähdetään saavuttamaan uusia onnistumisia uusissa asioissa.  

Loppulauseet  

Onnistumisien kautta ihminen saa positiivista voimaa mennä eteenpäin asioissa, kuin tarpeeksi kauan tottuu hyvään oloon sitä väkisin unohtaa menneet huonot hetket ja epäonnistumiset. Muista pysähtyä miettimään mitä haluaisin tehdä ja miksi, riittäisivätkö voimat, pystytkö kantamaan vastuuta isoista asioista. Muista pitää ystävistä kiinni ja puhua heidän kanssaan, Itse tein joissakin asioissa virheitä, mutta niistä on otettu opiksi ja luottamaan ystäviin. Kaikki kaikessa on kuitenkin perhe ja ystävät, jotka antavat jälleen uskon onnistumisille jatkoon! Näistä kiitos minulle tärkeille ihmisille erityisesti Ninnu ja Olli.