Jälleen vuoden kohokohta oli käsillä kuin saa pukea suomipaidan päälle. Nykyään on tullut enemmän tavaksi lähteä kerran vuodessa ulkomaille johonkin päin maailmaa. Tällä kertaan suuntana oli Balkan ja Kroatia. Kroatiassa käytiin elinsiirron saaneiden, sekä dialyysi väen omat EM-kisat! Kisat käytiin maan pääkaupungissa Zagrebissa. Monelle tulee Balkanista äkkiseltään mieleen sota reilu 20 vuotta siiten ja Jugoslavia. Myönnän, että epäilin jo silloin kuin kuulin että Kroatia on seuraava EM-kisa isäntä maana. Tuli mieleen että kuinkahan sitä uskaltaa lähteä mukaan. Ennakkoluulot olivat aika vahvat vielä saapuessa lentokentälle! Zagrebin lentokenttä ei komeillut suuruudellaan ja hienoudellaan, mutta palveli hyvin sen täyttävät tarpeellisuutensa ja palvelunsa.  

Olen asettanut tavoitteen aina vuodeksi eteenpäin ns. periaatepäätöksen lähteä kisoihin, jos tiedossa on kansainväliset kisat! On kuitenkin mentävä sen mukaan mikä on sen hetken kunto ja terveydellinen tilanne. Nykyinen terveystilanne oli hyvinkin vaihteleva, olin aloittanut fyysisen kunnon treenit jo joulun jälkeen. Ehdin jo treenata hyvän aikaa aina huhtikuulle pääsiäisen tienoille asti, kunnes iski kolme päivää kestänyt 40 asteen kuume, jolloin oli pakko pistää treenit tauolle. Kuumeilun syyksi paljastui lievä keuhkokuume. Taudista toipuminen vei kuitenkin useita viikkoja jopa kuukausi. Tuon jälkeen iski muutamia pikku flunssa ja edelleen treenaaminen oli tästä syystä jäissä. Noina viikkoina tunsin menettäneeni kaiken sen minkä olin joulun jälkeen aloittanut.  

Olin asettanut viimevuoden kisojen jälkeen, että aion palata fyysisesti paremmassa kunnossa. Oli vielä moni muitakin asioita, jotka vaikuttivat fyysisen kunnon hyvän pisteen yltämiseen. Kunto oli kuitenkin sen verran hyvä ennen kisoja, että kisoihin osallistuminen oli mahdollista.  

Mitään mitali tavoitteita en kuitenkaan ole asettanut itselleni, koska viime vuoden (2011) kisat opettivat se verran rajulla tavalla että menestys on kaikkea muuta kuin itsestään selvyys. On monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat hyvään onnistumiseen sekä epäonnistumiseen kisoissa vaikka treenit ja kaikki muunlainen latautuminen kaikin puolin olisikin kunnossa. Neljännet arvokisat olivat siis minulle kilpailuhistoriassa kansainvälisellä tasolla. Paljon puhutaan, mitä enemmän arvokisahistoriaa on takana, sitä helpommat ne ovat. Näin se ei vaan aina ole. Jokainen kisamatka on erilainen, jokainen kilpailuluuympäristö on erilainen, tasot kovenevat vuosi vuodelta vaikka joka vuosi kilpakumppanit saattavatkin olla muutaman vuoden samat. Lajeiksi olen edelleen valinnut samat tutut, keilailu ja petanquen.  

Kevät ja kesä menivät matkaa odotellessa nopeasti, mutta erilaiset haasteet vaikeuttivat matkaan lähtemistä alkukesästä. Eikä kesän sää ei suosinut kovinkaan suomea kauneudellaan, vettä tuli kuin sieltä tunnetusta paikasta. Kisamatkoihin osallistuminen ja valmistautuminen on monivaiheinen prosessi, eikä nämä ole aivan ex-tempore juttuja. Kisajärjestäjät vaativat 5 sivuisen nivaskan paperia kirjoitettavaksi, josta lääkäri täyttää niistä kolme. Lopullinen lupa kisoihin loppukäänteessä tekee hoitavan yksikön lääkäri, joka kuittaa suostumuksen osallistumisesta kisoihin. Kisajärjestäjät määrittelevä kilpailijoille kriteerit veriarvoille, jotka pitää tarkastaa ja kirjata todistuksiin! Todistuksen pitää olla 3 kk ennen varsinaista kisan alkua kisajärjestäjillä tiedossa. Myös kustannukset ovat oma kustannuksen kohteita, hinnat koostuvat osallistumismaksuista, lentolipuista, edustusasuista ja muusta aiheutuvista kuluista. Hinnaksi summattuna äkkiä kustannukset nousevat yli tuhat euroa.  

Matkaan:  

Matkoihin lähdettiin aamuvarhain puoli kahden aikaan linja-autolla kohti lentokenttää, josta lento suuntasi kohti Müncheniä, joukkue kokoontui lentokentällä ja kaikki oli yllättävän virkeänä odottamassa uutta kisamatkaa vaikka lähes jokaisella yöunet olivat jääneet muutamaan tai pariin tuntiin. Uudet asiat pitävät asiat mielenkiintoisina ja saada ihmiset virkeäksi. Pitkä päivä oli tiedossa koko joukkueelle. Lähdettyään kohti Müncheniä meillä oli reilu 3 tunnin odotus seuraavaan, joka lähti kohti Zagrebia. Jälleen yhdet jalanjäljet jätettynä maailmankartalle. Viimeinen lento kohti Zagrebia oli vain reilu tunnin mittainen joka oli lähes nousu ja lasku vain ja oltiinkin perillä.  

Seurailin pitkään kotisuomessa Kroatian sääkarttoja, että millaisia kelejä sinne oli lupailtu ja ne olivat häkellyttäviä lukemia, koko viikoksi lupailtiin yli 30 asteen. Sitä tiesi väkisinkin että turha ylimääräinen laukun painoa on turhaa ottaa. Kevyttä vaatetusta laukussa olikin ja siltikin tuli ylimääräistä otettua mukaan, mutta aina on hyvä olla ylimääräistä mukana kuin koskaan ei tiedä mitä matka voi yllätt Ennakkoon minulla ei juurikaan ollut minkään valtakunnan tietoa Kroatiasta maana, joten päätin hieman tutkia internetistä ja sieltä löytyikin valtava määrä tietoa. Matkan hintaan sisältyi yksi ns. "ilmainen" matka joka kisajärjestäjät ovat järjestäneet ja yksi taas oli itse valittavissa jos halusi lähteä. Minulla on ollut aina tapana ottaa hieman retkiä mukaan kisoihin jotta ei menisi ihan pelkän urheilun merkeissä koko viikko tai laiskotteluksi kun kilpailupäivät ovat vain omalta osalta vain tiedettyinä päivinä. Matkat tehtiin Plivice Lakes kansallispuistoon ja Trakoscan linnaan. Kumpikin oli mieleenpainuvia retkiä. Retkillä näki kaikenlaista ja hienoja maisemia Etenkin Alppimaisemat olivat kaunista katseltavaa, eikä noita maisemia eläessään hetkeen unohda. Jokainen maailman uusi kolkka tuo aina uusia ulottuvuuksia elämään ja hienoja aisteja.  

Tänä vuonna kisapäivät olivat minulla keskellä viikkoa joka oli hyvä veto järjestäjiltä. On ollut yleensä että keilailu on aina ollut aloituskilpailuna kisaviikolle. Keilailu ja yleisurheilu ovat olleet vuosia suomalaisten suosikkeja ja myöskin muiden maiden. Petangue on nostamassa suosiota pikkuhiljaa kansainvälisellä tasolla kiinnostusta! Meidän piireissä, mutta tämä oli jo nähtävissä jo Ruotsin MM-kisoissa vuonna 2011! Petangue meni omalta osaltani pieleen täysin eikä oma keskittyminen ollut aivan sitä luokkaa mitä olen tottunut aikaisemmissa kisoissa olemaan. Petangue päivä oli kisaviikon kuumin, joka osittain varmasti vaikutti siihen oman pelini tasoon. Tuolloin lämmintä oli huimat 52 astetta lämmintä, oli kiva kokemus tuollaisessa lämpötiloissa pelata peliä kovassa paahteessa, jossa myös nestetasapainon oli oltava kohdillaan. Keilailussa oli kovat odotukset henkilökohtaisesti nähden siihen nähden, että harjoitukset olivat menneet hyvin ja niihin olin myös harjoitellut kaikkein eniten juuri näitä kisoja varten. Pettymys valtasi jälleen kerran edellisen kisojen tavoin! En päässyt juurikaan sille tasolle, kuin olin lähtenyt hakemaan näihin kisoille, olin asettanut tavoitteeksi pisteiden valoissa.  

Lyhyt yhteenveto:  

Zagreb oli hieno kokemus, vaikka jälleen pettymykset koettiin kovina, jotka olivat jo toiset kisat peräkkäin jotka menivät täysin penkin alle ja oma taso pääsi laskemaan liian paljon ja motivaationi tekemiseen katosi ja uskottavuus omaan tekemiseen hukkui, joten vuonna 2013 kisat jätetään väliin, keskitytään tason nostamiseen pitämällä välivuosi ja pistetään välineistöä uusiksi. Psykologinen taso on pistettävä kuntoon ja häviämisen oli opeteltava ja sen häviämisen inho oli käsiteltävä uudella tavalla, jotta helpompi lähteä kohti seuraavia kansainvälisiä EM-kisoja, jotka ovat Puolan Krakovassa.