Miehetkö eivät osaa puhua tunteistaan tai tuoda sitä julki? Näin ainakin väitetään. Ei varmasti kaikkien kohdalla näin olekaan, mutta itse olen oppinut käsittelemään tunteita monella eritavoin, joku pystyy puhumaan joku taas enemmän niistä kirjoittamaan. Itsellä ollut vahvempi tämä kirjoituksen puoli, jossa osaan enemmän tuoda pinnallisemmin asian esiin. Ei siis tarkoita sitä, jos kirjoittamisen ilmaiseminen olisi vahvempi, etteikö myös puhumisen kautta näiden asioiden puhuminen olisi yhtä helppoa.  

Ei vielä vuottakaan ole kulunut (kevät 2014), kun erosin parisuhteesta, jo jonkin aikaa oli merkkejä. että suhde ei tulisi kestämään kovinkaan pitkään, jos ei korjausliikkeitä parisuhteessa tehtäisiin. Minulla ei oikein ole enää selkeätä muistikuvaa, se että missä vaiheessa varsinainen suhde lähti menemään alaspäin. Vaikka alaspäin asioissa mentiin suhteellisen nopeasti, oli matkanvarrella hyviäkin hetkiä ja niistä osattiin myös nauttia. Olen aina ollut sitä mieltä ja olen yhä edelleen, että lapsi ei koskaan pelasta jo huonoa parisuhdetta, joten kesällä 2013 oli hyvin ristiriitaiset tunteet pinnassa, olin älyttömän onnellinen siitä, että perheenlisäystä oli tulossa, mutta harmissaan huonosta parisuhteesta, jossa oli jo taantuman merkkejä ollut jokin aikaa. Pitkään päätin yrittää parantaa suhdetta ja ponnistella asioiden eteen, jotta joskus asiat alkaisivat mennä parempaan, ainakin kova usko siihen oli, aina ei tämäkään riittänyt. Parisuhde on yhteispeliä ja pitkässä juoksussa kipinä asioihin hukkui ja rakkaus hiipui ajan kanssa ja kosketuksen kaipuu oli suunnaton, tämän merkitys omasta mielestäni parisuhteessa on iso asia.   

Olen kokenut, että rakkaus ei aina ollut täydellistä joka päivä! Haikailtiin, että olisipa samanlaista kuin silloin tavattiin, se tunne ja polttava ihastus toista kohtaan. Kovat ajat olivat kuitenkin sen verran koulineet ihmistä, että jollakin tavalla sitä mennyttä aikaa ei enää koskaan saa takaisin, vaikka kuinka haluaisi! Se kuinka ihanalta tuntuikin menneisyydessä, ne jääköön elämään omaa elämäänsä muistoissa. Vuodet muuttavat ihmistä käden kääntäessä väistämättä ja siksi yritin etsiä oikeista kohdista asioita, että oppisin arvostamaan vastapuolen elämäntavat ja puolet ja jälleen rakastamaan sekä ymmärtämään häntä, samalla etsien myös uutta nousua asioille, samalla tavalla löytämään, sekä kehittämään itsestäni uusia puolia.  

Erontuska oli hirveä, ahdistus, suru, epätoivo, viha ja lukuisia muita huonoja ajatuksia vailla vastauksia. Eropäivän muistaa aina kuin eilisen, muistikuvan välähdyksiä yhä näen mielessäni. Sydän täyttyi tuskasta ja ahdistuksesta ja paha oloni saattoi kestää useita viikkoja. Tuskaa teki erityisesti se hetki, kuin suru suunnaton valtasi sydämen ja viaton silloin pieni 3 kk ikäinen tyttäreni katsoi pienin kirkkain silmin ja puristi pienillä käsillään sormiani kuin sanoen; "isi älä mene", joka aavisti jotain jollakin tapaan pahaa tapahtuneen. Tuo hetki on ikuisesti muistikuvissani, silloin tunsin menettäneeni jotain tärkeää elämässäni samalla kertaan todella paljon.  

Menetin yöuneni moneksi kuukaudeksi miettien eroon johtaneisiin syihin. On vaivattoman helppoa syyttää aina toista erosta tässä kohtaan, ihmisistä tulee raakoja ja kunnioittamattomia toisiansa kohtaan syvässä pahassa olossaan ja tuskassa. Itse en henkilökohtaisesti syytä vastapuolta, enkä myöskään itseäni erikseen! Itse ajattelin asiaa ns. diplomaattisesti tasapuolisesti. Syyttelyllä ei saada koskaan hyvää aikaiseksi, koska se olisi vain ikuisen ihmissuhteiden turmio! Taisteluissa tarvitaan aina kaksi ja siksi itsetutkistelun paikka olikin silloin paikallaan. On asioita aina, jota olisi silloin varmasti voinut tehdä toisin tai sanoa toisin, olisiko tämä kaikki ollut vältettävissä?! Jälkeenpäin asioita on helppo ajatella selkeästi kuin aikaa jostakin asioista kuluu tarpeeksi kauan, pystyy sisäistämään todellisuuden ja syyt. Jälkeenpäin niistä on myös helpompi sitten puhua, kuin pöly on laskeutunut. Eron myötä menettää myös paljon muutakin kuin vain rakkauden, yhteiset tuttavuudet, asiat ja harrastukset oli niitä jotka yhdistivät toisemme aikoinaan ja monet muut seikat. Pitäisi aina osata muistaa ne mistä lähtökohdista on lähdetty ja osittain itse unohdin näitä periaatteita vaikeina aikoina. Sitä meni vain eteenpäin arjen viedessä eteenpäin, eikä sitä muistanut pysähtyä miettimään tarkemmin elämän ”tarkoitusta”.  

Eron jälkeen musiikin osuus oli melkoisen suurella kulutuksella, sain lohtua paljon yön kappaleista. Silloin oli ja on edelleen hirvittävä määrä kappaleita, jotka sattuivat kipeästi juuri omalle kohdalle, jotka aukaisivat arpisia haavoja. Monesti tuli kysymyksiä mieleen ja suuri kaipauksen tunne. Samalla tulivat ne hyvätkin menneet ajat. Mietin myöskin, miten paljon hyviä asioita tapahtui, kun huonoja, vaikka nopeasti saattoi ajatella, että mitään hyvää ei ollut! Aina löytyy jotain hyvää, kuin yhdessä oli kuljettu käsi kädessä näinkin pitkän matkaa. Mikään ei koskaan ole lopullista, jonka vain aika näyttää tulevaisuuden elämässä, mikä se sitten on, se jää nähtäväksi!  

Ero on hyvin opettavainen elämänvaihe elämässä, joka lannistaa ja vahvistaa ajan kanssa ihmisen. Sitä oppii arvostamaan myöhemmin joitakin asioita, se mitä hyvää jotkin asiat ovat antaneet tässä elämäntaipaleella eteen. Erityisen vahvasti perhesiteet olivat ja ovat edelleen kovat. On paikka johon palata, on paikka, jossa on tuki ja turva, silloin kuin elämä on sirpaleina! Pää kuin alas painuu, on joku joka osaa lohduttaa ja tietäen, että sinne voit aina palata häpeilemättä ja menettämättä kasvojaan. Se on paikka, jossa sirpaleet kootaan pienistä murusista uudelleen. Se auttaa voimakkaasti jaksamaan ja kannustamaan eteenpäin elämässä, se ei ole heikkous, että menee kotiin vaan päinvastoin!  

Nyt tärkeintä elämässäni on tyttäreni, joka on pieni suuri elämänvalo, joka valaisee valtavasti ja antaa iloa elämään, vaikka välimatka piinaa ja painaa minua! Hän on aina mielessäni, olet sitten missä vain, sillä hän on rakkaus, joka on ikuista!  

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa!  

    ”Tiedän, pilvissä on rakoja joista tihkuu valoa

     Tiedän, suru on mun puolella se pitää elossa

     Se rakkaudellaan kannattaa ja auttaa mua anteeks antamaan”

    -Hiljainen puutarha-

    Yö- 2014