Olen pitkään tuskaillut siitä mitä kirjoitan seuraavaksi aiheeksi sivuilleni, eikä sen aihe löytyminen kuitenkaan aina ole niin yksikertaista kuin luulisi. Silmäillessäni hetken aikaa omia sivuja ja niiden kirjoittamaani sisältöä, että kohta kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut yhtä ja toista muistoon painuvaa tapahtumaa, niin iloisia kuin surullisiakin. Nämä tapahtumat erottuvat merkittävästi aiheittain vuosien varrella toisistaan. Lukiessani menneitä tarinoita, pystyn palaamaan muistoissa ajassa taaksepäin jotka muistan kuin eilisen päivän, vaikka mennyt aika ei koskaan palaa!  

Kaikki ovat pala mennyttä historiaa elämästäni! Se miksi olen halunnut kirjoittaa sivuilleni elämästäni, on varmasti osa ihmisistä ihmetellyt asiaa. Blokin kirjoittamiset ovat nykypäivän arkea ihmisillä, milloin mistäkin aiheesta, joten sivujani voi pitää hyvin pitkälle blokin tapaisina kirjoituksina. Olen halunnut tuoda esiin että elämä ei pääty sairauteen sen asian kanssa voi mennä eteenpäin! Vaikka elämäni on ollut aikoinaan elämistä sairaalaympäristössä kuukausista toiseen pitkiä aikoja vietettiin poissa kaukana kotoa, johon aina oli kova ikävä ja kaipuu. Vaikeuksista elämän taipaleen alussa eivät ole kuitenkaan menoa ja elämääni haitannut, vaan asioiden kanssa pystyy elämään täyttä elämää täysin siemauksin. Sairaus ja vammat mitkä olen joutunut kokemaan vaikeimpina aikoina, ovat tuoneet elämään enemmän positiivisia asioita kuin niitä negatiivisia. Negatiivisuus elämässä ei potki eteenpäin ja ne mahdollisuudet mitä nämä kaikki on tuonut mukaan on vain positiivisia. Positiivisuus on ollut se valttikortti ja henkinen voitto, jos tietää mitä haluaa itseltään ja elämältään ”minä pystyn siihen” jos itselle sen sisäistää! kaikki on vain siitä kiinni jolloin kaikki voi olla mahdollista.  

Tarinoillani ei ole tarkoitus leveillä, eikä aiheuttaa alennusta mihinkään tiettyä ryhmää kohtaan. Tuon esiin myöskin, sen mitä mahdollisuuksia erilaiset elämäntilanteet voivat tuoda eteen. Onko sairaus alentavaa vai ylentävää, sen voi jokainen päättää itse! Sairaus ja vammat eivät kuitenkaan ole joka päivä mielessä! Ei näitä asioita voi joka päivä miettiä ja niiden miettiminen on vain kuluttavaa ja rasittavaa, joka voi hyvin nopeasti ottaa henkisen yliotteen elämästä. Asioiden kanssa on mentävä tiukasti eteenpäin, vaikka vastatuuli kuinka yrittää kaataa. Sairaus on siis tuonut paljon positiivisia asioita ja siteeraan tässä kohtaan esimerkkinä ystäväpiiristäni yhtä henkilöä, viime kesän mm-kisan ajoilta! Iltapalaverissa käytiin tuolloin päivän tapahtumat läpi ja hän totesi että "en olisi ikinä uskonut olevani joskus maailmanmestari". Vastoinkäymisiä on ollut hänelläkin paljon ja nämä saivat parhaan mahdollisen palkinnon niille suorituksille, jonka eteen hän on tehnyt paljon töitä. Elämässäni ja sairauksien myötä tärkeintä ovat olleet ystävät joita on tullut vuosien varrella aina tutuksi mitä erilaisimmissa tapahtumissa. Ikäluokka ystäväpiirini on laaja. Tämäkin asia on positiivisuuden ajattelumaailman tulosta ”minä haluan” Olen halunnut aina tavata uusia tuttavuuksia ja jakaa kokemuksia ja näkemyksiä ihmisten kanssa. Yhteenkuuluvaisuuden tunne yhteisenhyvän päämäärän tavoite on aina ollut näissä vertaistuki.    

Veli ja serkut  

Sivuillani parissa tarinassa tulee esiin veljeni ja serkut. He ovat olleet yksi tärkeimpiä asioita näiden vuosien varrella lähipiirissäni. Serkkujen kanssa olemme kuin veljiä keskenään, jossa hauskuus ja tunnelma on korkealla. Kesäisin vietämme talkoita, saunomme ja vietämme iltaa yhteistuumin hyvässä hengessä parantaen maailmaa. Autamme toisiamme aina apua pyydettäessä ja palkkana on aina ollut vastapalvelus, joka on toisen auttaminen isommissa talkoissa tai jossain muussa asiassa.  

Yö-yhtyeen merkitys elämässäni! 

Olen sivuilleni kirjoittanut ehkä eniten tästä aiheesta, jossa yö-yhtye on merkittävässä osassa kirjoituksissa. Yön kappaleet on koskettanut monia kuuntelijoita jo isolla ikähaarukalla, mutta erityisesti minulla se on koskettanut eniten näiden vuosien aikana kun sivujeni historia sai alkunsa syksyllä 2005. En aikoinani digannut yötä juurikaan, kunnes "Rakkaus On Lumivalkoinen" ilmestyi, vuonna 2003. tuon jälkeen siitä tuli ykkösbändini. Vuonna 2005 keväällä kävin yön ensimmäisellä keikalla Himoksella tuolloin oli jo ilmestynyt ”kuolematon”-albumi, josta seurasi massiivinen konserttikiertue saman vuoden syksyllä! Tuolloin sivut saanut on historiansa ensimmäinen kirjoituksensa. Miksi juuri Yö-yhtye? Yön- lauluissa on realistinen tarina suomalaisen sielumaisemasta, joka koskettaa syvimmätkin tuntemukset erilaisissa elämänvaiheessa. Melkoisen iso osa kappaleiden sanoissa on jotain, jotka on minua koskettanut erittäin syvästi, kuten "Loisto", "Vuori", "Kiitos ja Kunnia" ja lukuisia muita kappaleita. Live-keikkoja historiassani on noin alle 20, yön keikoilla on erilainen tunnelma joka sykähdyttää jossa tunnelma on heti alusta katossa, jonka aikana pystyy irrottamaan itsensä hetkeksi arjesta ja juhlia hurmoksessa menoa.  

Elämyksien ja jännityksien haku!  

Huonot hetket elämässä aikoinaan teki ajoista hyvinkin rajoitteellisia ja liiankin rutiiniomaisia päiviä. Jokainen päivä, kuukausi olivat samaa radan kiertämistä eikä juuri jännitystä ollut. Olen aikoinaan pitkään miettinyt että miten jännityksen voisi hakea hyvällä tavalla, jolla olisi hyvät seuraukset. Vei kuitenkin vuosia ennen kuin sellaisia mahdollisuuksia löytyi. Pienenä olin kilpailuhenkinen erittäin kovakin sellainen, kun en päässyt harrastamaan liikuntaa kouluajoilla samalla tavalla kuin toiset. Mutta keskityin kasvattamaan sisua tuona aikoina  

Jännitys löytyi sitten matkailusta maailman toiselta puolelta Australiasta kilpailemalla omassa ikä- ja saman asian läpikäyneiden ihmisten kanssa. Jännitys, kuinka uskaltaa lähteä tuosta vain maailman toiselle puolelle, eikä niinkään hyvällä englannin kielen taidolla. "minä uskallan" rohkeus kuvaa tätä asiaa parhaiten ja luottamus itseensä on kova. Jännittävää myös nähdä jotain uutta ja isoa, jotka tuovat niitä elämyksiä ja ruokkii eteenpäin jaksamaan! "Tätä haluan lisää" nyt kolmen erilaisen kisan siivittämänä edelleen jännitystä, elämyksiä löytyy edelleen ja halu kokea se huuma jotka kisoissa vallitsee. Olen halunnut kirjoituksissa tuoda julki urheilijan silmin millaista on saavuttaa sellaisia elämyksiä, jotka nämä asiat ovat tuoneet! Vuosi 2012 tuo isoja haasteita ja tavoitteista jälleen esiin ja niitä lähdetään tavoittelemaan mielenkiintoisella asenteella. Nyt myös olen ottanut jälleen kovan kuntotreenin, jolla on tavoitteena päästä samalle tasolle kuin 2009.  

Loppulauseet!  

Halu, kova yrittäminen ja sinnikkyys saavat aina jossain vaiheessa elämässä jonkinlaisen palkinnon. Huonoja hetkiä elämässäkin on vaikka sivuilla on paljon iloisia tapahtumia niin ajoistakin löytyy murheellisiakin vaikka niitä ei ole kirjoitettu tänne. Eikä kaikki ole koskaan itsestään selvää, eikä tule koskaan olemaankaan! Siitä huolimatta täytyy nauttia jokaisesta hetkistä silloin kuin mahdollisuudet osuvat kohdilleen. Kaikki eivät näitä mahdollisuuksia saa, joka on harmillista syystä tai toisesta, pienikin ilo voi olla isokin ilo. Elämän kohokotia jokaisella on ollut jossain vaiheessa elämää, nämä kaikki pystytään tiivistämään viiteen sanaan, jossa siteeraan isääni joka on jossain vaiheessa useaan otteeseen sanonut ne oman kyllästymiseeni asti. Ne on jäänyt niin mieleen ja nyt ymmärrän niiden tarkoituksen ja sitä se on ollutkin.  

 Elä, ymmärrä näe, koe ja oivalla  

Totta ja yksinkertaista!