Vertaistuki  

Vuosi 2010 teemana on ollut vaikuttamisen aika. Tähän samaan teemaan on sisältynyt myös tosielämän sosiaalisen verkoston rakentaminen. Tämä alkoi jo heti tammikuussa loppiaisviikonlopun aikana. Tutustuin CI-vertaistuki rintamalla oleviin ihmisiin sisäkorvaistute (cochlear Implants). Tapasin 12 ihmisen ryhmän, aiemmin en ole tavannut samaan verkostoon kuuluvia ihmisiä, muuta kuin elinsiirtoihmisiä. Olen ollut aiemmin jollakin tavalla ennakkoluuloinen heidän suhteen, mutta tavattuaan heidät ja samalla huomasin, että he ovat todella huumorintajuista porukkaa joiden kanssa on helppo tulla juttuun. Porukassa vallitsee erittäin sosiaalinen ymmärrys toista kohtaan, eikä he katso ennakkoon millainen ihminen tulee ryhmään, ennen kun on tarkemmin tutustuttu. Tälläisessa tapauksessa täytyy olla oma itsensä eikä tarvitse esitellä mitään ylistävää. Näiden kautta myös itseluottamus ja rohkeus kasvaa.  

Yhdistystoiminta ja vaikuttaminen:  

Vapaaehtois- ja yhdistystoiminta on laajentanut sosiaalista verkostoa valtavasti, lähtemällä rohkeasti mukaan vaikuttamaan liiton järjestämille alue- ja järjestöpäiville, jossa tapaa kymmeniä ellei satoja ihmisiä. Jokaista meistä yhdistää aina näissä tapahtumissa se yksi ja ainoa juttu on elinsiirto. Meillä on halu vaikuttaa asioissa ja tuomme yhteiskunnassa vallitsevat arjen tuomat haasteet esille ja pyrimme kehittämään niitä jokainen omilla vahvuuksillamme. Tälläisissa tapahtumissa tapaa enemmän ikäistään vanhempia vaikuttajia, joilla on vuosien kokemus yhdistystoiminnasta. Heiltä saa lukuisia hyviä ideoita ja vinkkejä kehittämiseen ja uskallusta tuoda myös oman näkökantansa julki. Mitä enemmän erilaisia kehtittämis- ja parannus ehdotuksia, sitä helpompi on tehdä kehittämis suunnitelmia jatkossa. Vaikuttamisen kautta saa luottoa omaan tekemisiin ja lähtemällä mukaan myös muuhun toimintaan mukaan, kuten VAU:n toimikuntaan (nyk. paraolympiakomitea). Näissä tapahtumissa tapaa eri vammaisjärjestöjen edustajia ja soveltaa yhteistä toimintaa kaikille sopiviksi, jossa yhteisen tekemisen meininki on kaikki kaikessa.  

Urheilu ja vapaa aika:  

Sosiaalista verkostoa voi kasvattaa monella tapaa, yksi on urheilu, tästä saadaan sosiaaliseen verkostoon kansainvälisyyttä lähtemällä mukaan SM- EM- ja MM-tason kilpailuihin. Monessa näissä piireissä tapaa paljon uusia ja vanhoja kavereita ja ystäviä. Samalla tutustuu maallisiin urheilu ritulaaleihin (maassa maan tavalla). Aina ei tarvitse epäillä omaa kielitaitoa, small talkilla pärjää jo todella pitkälle. Tämä helpottaa jatkossa lähtemään entistä enemmän mukaan kansainväliseen toimintaan mukaan, nälkä kasvaa syödessä. Urheilun saralla saa jakaa urheilun suurimmat pettymykset ja riemut, jossa kaikki kannustavat viimeiseen hienpisaraan asti. Pettymykset ovat suolaa haavoille ja unelmille, mutta kaverin tuki on tärkeä! On tärkeä olla itse iloinen kaverisi puolesta, vaikka itsellä olisi mennytkin huonosti. Urheilu on joukkuepeliä sosiaalisessaverkostossa parhaimmillan.  

Sosisiaalinenverkosto verkossa (facebook):  

Tänäpäivänä on sosiaalisia medioita verkossa, vaikka mihinkä lähtöön ja nädien kautta on helppo tapa pitää yhteyttä kaukaisiin kavereihin. Itse olen ollut parisen vuotta facebookissa, olen oppinut sen hyvät ja huonot puolet. Olen huomannut merkittävän asian sosiaalisessa mediassa, se että miten helppoa on ihmistä lähtestyä ”kavottomana”. Tämä luo mielestä heikonlenkin ihmisen sosiaaliseen osaamiseen. Näin on liian helppoa alkaa luottamaan ihmiseen pelkän tekstin perusteella ja näin tekstin arvo painotteena nousee liian suureksi osaksi, puhumattakaan tietoturvallisuudesta ja luottoa ”kasvottomaan” ihmiseen. Facebook on hieno keksitö, mutta yksinkertaisesti liian vaarallinen nykypäivän ihmisten sosiaaliselle kanssakäymiselle. Ihmiset tapaavat vähemmän kasvotusten ja kirjoitukset alkavat merkitä painoarvossa liikaa se mitä ihminen voisi oikeasti tarkoittaa. Monesti sitä pohtii uskaltaisitko sitä tosielämässä sanoa ”niinku sä kirjoitit facebookin seinälle” ja kumpaa arvostetaan enemmän suoraa puhetta vai suoraa tekstiä?! Ja kumpi tuntuu paremmalta, kirjoitettuna ”mä rakastan sua”, vai sanomalla se kavotusten lähimmäisellesi ”mä rakastan sua” Näillä kummallakin on painoarvoa paljon, mutta kumpi todellisuudessa tuntuu paremmalta elämässä?  

Näkökulmat:  

Vuosi on ollut yksi historian vaihderikkaimmista vuosista, joka minun muistikuvaan mahtuu. Se sisältää iloa, surua, välittämistä, pettymyksiä, riemukkaita voittamisen hetkiä ja puhumattakaan rakkautta. Nämä ovat ihmiselämässä suuria sanoja osa tuntemuksia, mutta sanomisen painoarvot ovat nyky-yhteiskunnassa heikentyneet, jossa teksti ollut liian suuressa osassa päätöksissä ja tunnearvoissa. Itse arvostan ja pyrin edelleen siihen, että puhumisen ja sanomisen arvot pysyisivät korkealla tasoalla ja tämän kautta rehellisyys ja luottamus oikeassa sosiaalisessa verkostossa on luontevampaa. Siksi oikean elämän sosiaalinen verkko on ihmiselle tärkeä monella tapaan. Pidät kasvot itselläsi, saat luottoa mielipiteisiin ja arvostusta työllesi. Näin ihmisen keskustelutaito säilyisi asiallisena ja taidokkaana. Keskustelun hallitessa uskaltaa ottaa asioihin kantaa ja tuomaan ne kohdat esille joita pitäisi kehtittää. Kaikesta näistä mahdollisuusista täytyy olla rohkea ja uskaltaa lähteä siihen mukaan ja ottaa vastuun tekemisestään. Kaikki lähtee siitä kun uskoo ja luottaa itseensä. Se on helppoa!  

Edelleenkin näin on: ”Real Is Life Rock”