Ninnu ilmoitti tuolloin sanoilla että ”olen raskaana”. Noiden sanomisen jälkeen ei voi enää sanoin kuvailla, millaisen tunteen ja tunnemyrskyn ihminen voi tuntea. Hämmennys, epäusko ja aivan lukematon määrä kysymysmerkkejä vailla vastauksia. Tuolloin oli kyllä ukko aivan pihalla kuin vain voi olla, alkujärkytys ja kylmä hiki kuitenkin kesti jokusen päivän sulatella ja haihdutella, ennen kuin asian pystyi omalle kotiväelle ja sukulaisille edes kertomaan.  

Ensimmäisenä kunniassaan iloisemman uutisen sai kuulla mummoni, hän oli silmiin nähden erittäin iloinen ja onnellinen puolestamme ja tietäen että helppoa elämä ei ole ollut meille kellekkään tuona aikoina. Seuraavaksi ja kenties pahimman sulateltavaksi asian sai isä pappa, vaati kyllä itse allekirjoittaneelta rohkeutta ja sielunvoimaa kertoa vanhalle miehelle että ” miltä kuulostaa, jos sinusta tulee pappa loppuvuodesta?” Pappakandidaatti totesi, ”ei kai, hyvää yötä” ja nukkumaan hetken, sitä en sitten tiedä menettikö pappakandidaatti yöunensa, mutta kuitenkin onnitteli meitä rehdisti ja toivottaen kovasti onnea tulevasta perheenlisäyksestä. Tuona samana iltana kerrottiin, myös tulevalle mummolle, että sinusta tulee mummo. Mummolla oli hieman huonohko päivä, mutta tuon uutisen jälkeen ilo ja onnellisuuden tuoma positiivisuuden tuulahdus kantoi hyvin pitkälle. Hänen onnenkyyneleensä kertoivat enemmän kuin tarvitsi sanoa, tunteellisen hetken jälkeen äidin lämmin hali lämmitti tulevan isän sydäntä ja mieltä, johon ei sanoja juurikaan tarvittu.  

 Seuraavana päivänä suuntasimme mökille, jonne oli tarkoitus mennä tekemään seuraavan talven puut. Töiden esivalmisteluissa pappa oli ilmeisesti nukkunut yön hyvin, kun allekirjoittanut ei kuitenkaan ollut täysin valmis setäkandidaatille kertomaan tulevasta tittelistä. Tuleva pappa oli jo ylpeä omasta roolistaan ja päätti sanoa samaan hengenvetoon että ”isoveljelläsi on jotain kerrottavaa sinulle!” Tässä vaiheessa perääntyminen ei enää auttanut ja lievä punotus oli varmasti kasvoillani havaittavissa! Sillä hetkellä pääsin pikkuveljen yllättämään täydellisesti tulevasta tittelistä, kunnes totesin hänelle että ” susta tulee setä vuoden lopussa, mitäs tuumaat?” Samassa sillä hetkellä löytyi pirtin porstuan suoraselkäsin mies kahdessa sekunnissa ja kaksi enimmäistä sanaa oli ”TÄH ja OHO” Pikkuveljelläni varmasti oli loppupäivän mietteliäät ajatukset, mutta pieni hymynkare oli kasvoilta havaittavissa töiden tiimellyksessä. Tulevasta perheenlisäyksestä kerroin vain valikoidulle ihmisille, koska koskaan ei tiedä mitä tuleva tuo tulessaan, vaikka suurimmaksi osaksi raskaus sujui suhteellisen hyvin. Kaikella on aina riskinsä, oli sitten kyseessä millainen elämäntilanne tahansa.  

Iloiset ja nopeat suunnitelmat pakottivat erilaisiin puoliin ja toisiin ratkaisuihin. Kaikki tapahtui kuitenkin niin nopeasti, että kokonaiskuva jäi hämärän peittoon, eikä kokonaiskuvaa pystynyt äkkiä tulevasta käsittämään viikossa ja kahdessa, kenties kuukaudessa. Silti sisäinen ääni hoki paikasta ja ajasta riippumatta, että, ”minusta tulee isä,” se on uskomaton tunne. Vaikka kysymyksiä oli yhä paljon, kuin on uusi tulokas, jolle rakkautta saa jakaa, joka tulee olemaan aina lähellä sydäntä ja mielessä, oli sitten lähellä tai kaukana. Jo varhaisessa vaiheessa raskautta oli selvää, että tulokkaana oli tyttö, joka syntyi joulukuun alussa. Mielenkiintoinen asia on että tyttö syntyi tasan viisi vuotta myöhemmin päivälleen, kuin tapasimme Ninnun kanssa yhteistapaamisessa Tampereella. Tuolloin sitä ei varmasti missään vaiheessa osannut tietää mitä tulevaisuudessa viiden vuoden päästä on. Oli niin tai näin mutta ihania asioita kuitenkin tapahtui. Ensimmäisen kerran tapasin tyttömme n. viikko ennen joulua. Nähdessäni pikkuprinsessan, tunne oli hämmentynyt ja samalla myös jännittynyt, vielä tässä vaiheessa en oikein osannut kuvitella sekä myöskään käsittää mitä kaikki on ja mitä tässä on tapahtunut. Ensimäistä kertaa tytön sylissä pitäminen oli elämäni hienompia hetkiä, jota olen kokenut.Kesti kuitenkin jokusen viikko ennen kuin näin tytön ensimmäistä kertaa! Sain kaamean flunssan juuri alkukuusta, joten tauti piti parantaa pois ja se oli selvää.  

 Vei kuitenkin varsin pitkän aikaa ja useita kuukausia ennen kuin osasin ja pystyin sisäistämään olla isä lapselle! Viimekädessä lapsi ”kasvattaa” isäksi ja äidiksi. Sanat ”isi” ja ”äiti” sisältää paljon, paljon asioita elämään se antaa. On ilo nähdä kun lapsi kasvaa ja kehittyy mahdottoman nopeasti hyvinkin pienellä aikaa. Arjen pienet onnenmuruset ja pienet hetket ovat niitä tähtihetkiä, olla läsnä lapsen ja hänen äidin kanssaan. Tuntea pienen tytön hento kosketus, nähdä pieni hymy joka on elämän iloa täynnä, jonka jälkeen arki murheet tuntuvat näiden rinnalla mitättömän pieneltä, tai esim. leikkiä hiekkalaatikolla, keinua keinussa, laskea liukumäkeä tai leikkiä muutoin, ovat sitä yhteisiä iloisia hetkiä jotka ovat niitä elämän suuria ja pieniä tähtihetkiä. Hetkittäin vaikeiden asioiden keskellä, pitäisi aina muistaa unohtaa pienet arjen turhat pikku jutut ja ottaa ne arjen pienet onnenmuruset, josta voimme olla iloisia, onnellisia ja ylpeitä mitä on saavuttanut. Niiden ei tarvitse aina sisältää sanoja vain tärkeintä on se mitä sydämessä itse tuntee ja niiden vuoksi on joskus onnenkyyneleitä vuodatettu ja ne varmasti viimeisiksi ei jää onnen tähtitaivaalla. Lukuisat kysymykset ja huolet vailla vastauksia eivät koskaan lopu ja niitä tulee aina uusia, ne seuraavat aina loppuelämän. Tärkein asia on että rakkaus kulkee aina mukana, mennään sitten mihin tahansa.  

Tarina on kirjoitettu kesällä 2014