Jälleen olen pohdiskellut elämän suurempia kysymyksiä, se mitä siitä tekee arvokasta, viime kuukaudet ja toisaalta oikeastaan pari vuotta. Korona on kiusannut aika rankalla kädellä henkisesti ihmisiä ympäri maailmaa, enkä itsekkään siltä ole välttynyt. Sairastin koronan toukokuun puolenvälin tienoilla, kun leijonat pelasivat elämänsä kiekkokevättä meidän suomalaisten sydämiimme, jossa pohjalla oli helmikuussa voitettu olympiakulta! Kotikisat ja uskomaton hurmos päällä varmasti pelattiin. Minulla oli itselläni lippu ostettuna yhteen otteluun, johon oli tarkoituksena mennä haistelemaan maailmanluokan meininkiä kotikisoihin. JA juuri kun sitä vähiten odottaa kaikki haaveet kaatuu kriittisillä hetkillä, korona pirulainen iski juuri muutama päivä ennen kun h-hetken piti koittaa. Myös samalle viikolle oli suunniteltu Hilma tyttäreni tapaaminen, häntä olin tavannut viimeksi heinäkuussa 2021 Särkänniemessä. On surullista, kun maailmanluokan pandemia sekoittaa tärkeitä ihmissuhteita näin rajusti, juuri niitä jota rakastat kaikkein eniten, vain kaikki oman ja muiden terveysturvallisuuden nimissä. Olen ikävöinyt Hilma tyttöäni joka ikinen päivä, olen ollut surullinen sen puolesta että, emme ole voineet jakaa sitä jakamatonta rakkautta ja iloa niin paljon kun olisimme voineet menetettyinä aikoina. Vaikka nykytekniikka on mahdollistanut helpottaakseen asioita, mutta ne eivät koskaan ole korvanneet sitä vuorovaikutusta, jota kasvava lapsi tarvitsee. 

Onni matkassa on kuitenkin ollut lievät oireet koronasta, vaikka kaksi vuotta sitä onnistuin pakenemaan, vaikka oireet jäivätkin lieväksi neljän rokotteen ansiosta, en silti väheksy sen taudin voimaa, jota se on maailmalla esittänyt. 

Viime syksynä sairastettu toinen pneumacystis- infektio on antanut lisää pohdittavaa elämän jatkuvuudelle ja sen miten aiot ne käyttää. Vuodesta 2016 huhtikuusta alkaen olen ollut dialyysissa, siitä on seurannut haasteet toinen toistaan perässä erilaisissa muodoissaan, jota en nyt kuitenkaan lähde enää tässä erittelemään, lukemalla aikaisempia tarinoita selviää ne syyt ja seuraukset. Nyt mitä pidemmän aikaan dialyysini jatkuu, sitä epävarmempi uuden siirron mahdollisuus on, mutta se ei kuitenkaan ole este. Lääkärit ovat pohdiskellut asiaa monelta eri kannalta. Uusi munuainen ei olisi riskeistä suurin, vaan siihen kohdistuva lääkitys, nyt ennestään vastustuskyvyn ollessa matalalla, kun tähän päälle määrättäisiin vahva immupressiolääkitys, joka iskisi ennestään jo matalaan vastustuskykyyn, tämä yhtälö saattaisi olla kohtalokas vakavana tulehduksena, johon ei kaikki antibiootit tehoaisi. Ymmärrän varsin hyvin nämä isot riskit, vaikka dialyysi oletusarvoisesti heikentää vastuskykyä, mutta silti tämä on minulle tällä hetkellä turvallinen vaihtoehto johon, mieluiten turvaudun, kun siirron tuomaan skenaarioon! Uusi siirto ei olisi välttämättä se ”pelastus”! Tähän elämäntapaan olen tottunut ja se on osa minun viikkorytmiä, jonka pohjalle luon mielekkyydet ja pyrin etsimään ne elämän tuomat ilot, se ei ole helppoa mutta ei sen tarvitsekaan olla sitä! Onneksi olen innostunut kirjallisuudesta, olen löytänyt tästä itselleni uuden oivan tavan viettää aikaa jännittävillä hetkillä dialyysissä, suoratoistopalvelut eivät luo minulle samalaista jännitystä kun äänikirjat, jossa riittään 10-20 tuntia kuunneltavaa, voit vain oman mielikuvituksen tehdä tehtävänsä.

Olen tavannut verkon kautta hyviä ystäviä, jotka ovat antaneet voimaa vaikeisiin hetkiin, eräs E. kanssa ollut upea keskustella arjen iloista ja suruista, vaikka itsellä olisi hieman heikompi päivä. Ne ovat olleet opettavaisia hetkiä. Vertaistuki on sairastuneen paras lääke, jolla on ymmärrys ja tieto, se mistä puhutaan, selittelyt ja tilkepuheet jää sikseen. Keskustelut ovat suoria värikkäitä, kaunistelematta sitä tosiasiaa mitä silloinkin on käsillä. Eikä rumilta sanoilta vältytä, jotkut sitä saattaisivat kavahtaa sivistyneessä yhteiskunnassa! 

Nämä sairaudet tuovat eräänlaisia ikuisia ystävyyssuhteita, jota on ehtinyt näinä taipaleilla syntymään. Heistä tullut hengenheimolaisia, joten pysäyttää miettimään samalla oman elämän arvokkuutta, kun kuullut heidän vakavista sairastumisistaan jo näiden perussairauksien ohella. Pysäyttäviä hetkiä, kun omien haasteiden keskellä pystyt antamaan toiselle sitä voimaa ja toivoa elämisen haluun, joka on juuri saanut tietää vakavia uutisia. On pysäyttävää nähdä ystävä tyhjä katse silmissään, pitäen samalla kädestä kiinni ja yrittäen sanoa jotain lohduttavaa, mutta sanat tarkertuivat johonkin ajatusten sekamelskaan. Pistää perspektiivit uusiksi kertaheitolla, mutta tällä tarinalla on kuitenkin iloinen loppu, ystävä selvisi hengissä ja iloinen siitä. Hän on opettanut minulle erityisesti arvostamaan elämää vaikeuksista huolimatta, ettei asioita kannata vähätellä omia vaikeuksia elämässään ja uskaltaa olla myös rehellinen itselleen.

Olen oppinut hyväksymään nykyään hyvin oman tilanteeni elämässäni ja uskallan iloita elämästäni, jota olen saavuttanut ja uskaltanut tehdä. Näinä hetkinä kisamatkat kultaavat muistot vielä suurempaan asemaan, kun nyt tiedän, että omat kisat ovat todennäköisesti mitä suurimmiltani osin ohitse, mutta silti kilpailemiseni liekki ei koskaan sammu, joka sykkii sydämessäni ikuisesti. On ollut ikimuistoista edustaa omaa maata maailmalla ja tuoda se esille omalla tekemisellä ja periksi antamattomuudella. Olen saavuttanut omilla voimavaroilla sen hetken vahvuuksilla, mitä silloinkin annettavissa itsestään. 

Jokainen hetki on elämisen arvoinen, vaikka oma elämäntilanne oli millainen tahansa kun sen ottaa vastaan sellaisena kun se tulee. Elä unelmaa, silloin kun se mahdollista, toteuta haaveet silloin kun haluat, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi rikkauksia ja mahdollisuuksia. Jos et koskaan lähde, et voi koskaan saavuttaa rikkauksiasi ja unelmiasi. Olen rakastanut jokaista hetkeäni eläessäni ja muistoja vaalinut pahimpina päivinäni, joka auttaa selviämään vaikeuksista aina hetkeen seuraavaan parhaimpaan, erityisesti ovat antaneet O & L josta voin olla erityisen ylpeä!

Elämä on iloista jos niin haluat!

Nyt jälleen Real Life Is Rock