Kun totuus kirpaisee, on silloin isot muutokset kysymyksessä, se voi olla mitä vain. Merkki rehellisyydestä, jota itse arvostan monessa merkityksessä. Se voi tehdä kipeetä, se voi vapauttaa turhista asioista. Totuus on se, jossa se on muodostunut arvaamattomaan asemaan nykytilanteeseen nähden. Syksyllä tehtyyn sydämen aortaläppäleikkauksen jälkeen ajattelin olevan kaikki vihdoin parempaan päin, jotta toiveet vihdoin voisivat toteutua, uljaaseen ja vapaampaan elämäntapaan ja sitoavaisuudet voisi hellittää, kun elää jatkuvassa aikatalutetussa elämässä. Murehtiminen epätietoisuudessa ja pelko omasta hyvinvoinnista, joka on hiuskarvan varassa. 

Totuus iski vasten kasvoja, samat vanhat taudit uudelleen, minkä olen samaisen vuonna 2021 alussa sairastanut. Kovat odotukset kuitenkin murenee, kun puheeksi otetaan uusi mahdollinen siirtomunuaisen saaminen tai mahdollistamien. ”Tällähetkellä dialyysi on sulle nyt turvallisin vaihtoehto, uudesta voisi tällähetkellä olla haitallinen uusineen lääkkeineen ja infektioriski olisi arvaamaton!” Täytyy muistaa että tämä ei ole lopullinen päätös vaan, painottuu nykytilanteeseen, jossa realismi on kohdattava. Asiaa voidaan tarkastella myöhemminkin. Tykkään että lääkärit on rehellisiä, mutta oon sen verran kokenut tämmöisiä niin osaa jo päätellä tilanteen hyvin itsekkin, että missä mennään. Se tarkoittaa sitä, että ensiksi olisi lopetettava tuo hengitettävä lääke ja katsoa mitä tapahtuu. Jos mitään ei tuu niin asia on ok ja listalle tai siirto voidaan tehdä. Jos tulisi jirovecii uudelleen sen jälkeen ennen mahdollista siirtoa niin kaikki tietää tasan tarkkaan mitä sitten, ovet menee lopullisesti kiinni koko siirron mahdollisuudesta!

Totuudessa on hyvä elää, vaikka ne eivät ole aina hyviä uutisia, mutta tieto voi vapauttaa jotta elämän voimavarat voidaan kohdistaa oikeisiin asioihin.