Vihdoin alkaa löytymään takavuosien kirjoitusintoni josta minä olen aina pitänyt kuin saa omalla tavallaan patoutumia hieman purkaa näin. Nyt sain tähän aiheita pilkahduksen kirjoittamiseen musiikin ja niiden sanoituksista, musiikki luo tunnetilan ja niiden sanat tuovat paremmin tunteet pintaan jotta on omalta osaltani helpompi kirjoittaa sanoiksi. Tunteet ja sanat helposti tuhkatuvat sisään, koska tunteiden tuoma tuska on joskus liian suuri, eivätkä murheet mahdu aina sydämeen.

Musiikki on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä, monesti musiikki vie menneisiin ajatuksiin ja menetettyihin tunteisiin, jotka hyvällä tavalla haluaisi elää uudelleen. Musiikki on samalla paras stressin purkaus keino, joka antaa lohtua asioihin. Kaikesta huolimatta ne kuitenkin nostattavat positiivisia ajatuksia toivottaen aina paremmasta tulevasta, johon pitää aina uskoa, vaikka kaikki ei aina elämässä olekaan täydellisesti. Miksi kaiken pitäisi olla täydellistä?! Ilman täyttä täydellisyyttä elämässä olisi kenties tylsää ja haasteetonta, emme oppisi mokista, kasvaisi ihmisenä ja ottaisi opiksi menneistä elämän kolhuista. Kuinka monta kolhua elämässä tarvitsee kokea jotta oppii tekemistään virheistä elämänsä aikana, tähän ei taida olla suoraa vastausta. Ken oppii kerrasta, toinen toisesta kolmas ei koskaan.

Mitä enemmän ikää allekirjoittaneelle on tullut, sitä enemmän miettii mitä nuoruus on tuonut, ottanut ja vienyt, mutta pitkien mietittyjen aikojen jälkeen toteaa että ei päivääkään vaihtaisi pois, kuhan vain muistaa osoittaa sen kuinka hyvin asiat ovat kuitenkin monivaiheisista elämäntilanteista huolimatta. Lapsena sekä teini-ikäisenä kapinoitiin ”huonosta elämästä” ja kaikesta muustakin pienestä asioista naristiin, että ”miksei”. Nyt kuitenkin vuosien kuluttua henkisesti kasvaneena ymmärtää, että miksi kiellettiin, ja rajoitettiin, mutta kuitenkin lapsuus ja teini elämä oli omalta osaltani hienoa aikaa! Ei tarvinnut murehtia isoista asioista ja miettiä isoja arjen tuomia haasteita, vaikka niitäkin silloin aikoinaan oli enemmän ja vähemmän, mutta ”loppujen lopuksi” se oli hyvää aikaa, joka kannatti elää täysillä! Vaikka joskus rajoitettiin ja kiellettiin, niin yksikertainen vastaus tähän on vanhempien rakkaus lapsiansa kohtaan, nyt henkilökohtaisesti pystyn ajattelemaan isänä että he tarkoittivat vain hyvää ja sen että kaikki olisi hyvin, kukapa ei tahtoisi omalle tyttärelleen tai ylipäänsä lapsilleen hyvää elämässä ja menestystä. Ne ovat asioita, josta pitää olla kiitollinen joka on lähellä sydäntä, ei ole päivääkään elämässä sen jälkeen ettei lapsi ole hetken mielessä päivittäin, se että mitä hänelle kuuluu! Välittäminen, rakkaus ja niiden osoittaminen on tärkeintä niin hyvässä kuin pahassa.

Vielä elämässä on paljon piilossa, monta tyhjää sivua jotka on vielä kirjoittamatta, jotka ovat mielenkiintoista odottaa mitä ne tuovat tullessaan. Tahdon selvittää mikä siitä tekee ainutkertaisen. Elämässä on etsittävä ne kohdeaisat ja tehdä niistä itsellensä tärkeäksi ja niinhän se on, elän itselleni, enkä vain vuoksi toisten.