Tänä vuonna tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun elämäni koki jonkinlaisen uuden vaiheen elämässä. Aina vuoteen 2009 elin nuorenmiehen tavallista elämää monella tapaa, opiskelin, tapasin kavereita ja ystäviä menin ja viihdyin yön keikoilla jne. Kunnes saman vuoden keväällä 2009 Tampereella ollessa olin päättänyt silloin haastaa todellisesti itseni ja kerätä kaiken sen rohkeuden, jota minusta silloin oli löydettävissä! Päätin silloin lähteä ensimmäiselle kisamatkalle Australian kultarannikolle, nämä oli silloin minun ensimmäiset kisat historiassaan ja todellinen hyppy tuntemattomaan, sekä oli elämän huikeimpia viikkoja, jota koskaan tuskin tulen unohtamaan. En pysty niitä kaikkia kuvauksia edes tänä päivänäkään kirjoittamaan täydellisesti, vaikka kuinka itse yrittäisin tuoda ne tähän elävästi. Näihin tunnelmiin voi kuitenkin palata lukemalla jutun kokonaisuudessaan ”Unelmia ja haaveita”. Tästä alkoi unohtumattomat seikkailut elämässä, jotka muistellen hyvällä kun pahallakin kaikissa kategorioissaan. Tuon matkan tuliaisina oli silloin pari keilailun ensimmäinen pronssimitali, sekä seuraavan vuoden keväällä 2010 Jämsän kaupunki palkitsi vuoden urheilijana upeasta suorituksesta, tuo tuli aivan yllättäen kun saa tämänkaltaista arvostusta kotikaupungissaan.

Tämä matkan jälkeen tapahtui niin paljon upeita asioita ja ne toivat ketjureaktion lailla uusia tuttavuuksia, ystävyyksiä ja erilaisia ihmis-suhteita eri puolin elämänverkostoa. Olin vasta tuolloin myös löytämässä sellaista työtä pitkäksikin aikaa, johon olin myös aikoinaan opiskellut vuosituhannen alussa, vaikka lopulta se antoi odottaa vielä itseään kaksi tai kolme vuotta.

Samaisena syksynä kysyttiin ensimmäiseen luottamustehtäviin Keski-Suomen munuais- ja maksayhdistyksen hallitukseen, jolla tiellä olen edelleen, sen tuoma työ on ollut merkityksellistä ja erittäin antoisaa ja erilaisia ihmisten kohtaamisia erilaisissa tapaamisissa ja tapahtumissa. Kaikki nämä erilaiset positiiviset tapahtumat antoivat motivaatiota jatkaa urheilupuolella hakemaan parempia tuloksia, hommasin oman keilapallon ja muut varusteet. Näiden siivittämänä kiertelin silloin keilacup nimellään kulkenutta kilpasarjaa, hakemalla kilpailukokemusta ja varmuutta heittämiseen, vaikka aikaisemmin nämä ovat olleet vain harraste ja satunnaisjuttuja elämässäni, jotka vuosien saatossa muuttui, ehkä liiankin totisemmaksi, vaikka se oli jälkeenpäin ajateltuna väärä tie lähteä yrittämään tuloksia, vaikka välillä onnistuin äärimmäisen hyvin ja taas sitten toisena kertana pettymys oli kova, ja uhkasin itselleni lopettaa tähän koko ”paskan”. Kumman syystä löysin aina siihen jostain sen kipinän aina lähteä ”puhtaalta pöydältä” Kiitos tietenkin kuuluu kannustaville ystävilleni, mutta samalla opin rentouden ja leppoisen asenteen, sekä armollisuuden itsenäni kohtaan, koska jokainen kisakokemus opetti aina uusia juttuja ja fokus opittava jokaiseen kisaan eri tavalla.

Kylmäksi elämä ei jättänyt vuosikymmenen alussa hetkeksikään vaan haasteita tuli, jotka pyrittiin ottamaan vastaan sellaisenaan kun ne tulivat. Ehdin olla reilu vuoden puolentoista vuotta työttömänä ja päätin eräänä vuonna syksyn kynnyksellä kysymään työtä Jämsän kaupungilta, että mitä heillä olisi tarjota. Paikka oli entuudestaan tuttu sikäli, kun olin aiemmin ollut siellä jo työharjoittelussa opiskeluiden aikoina saaden hyvät arvosanat, joten päätin käyttää potentiaalini tähän. Tutut ihmiset olivat ja muutenkin taloon oli helppo päästä sisään, joten kiitos kuuluu eräälle Matille, joka uskoi ja luotti silloin oleviin kykyihini ja potentiaalini hoitaa työni tunnollisesti. Tämä pesti lopulta kesti yhtäjaksoisesti silloin kolmisen vuotta, oppien paljon uutta siltä alalta, kiitosta laadukkaasta työstä tuli kentältä sekä monelta muulta.

Ihmissuhteiden myrskynkoura raapaisi ukkoa välillä syvemmältäkin, vaikka elämän fokus oli jollakin tavalla työelämässä, koska halusin oppia uusia asioita ja motivaationi ja moraalini työtä kohtaan oli kova. Ihmissuhteiden turmioista, josta erilaisia tarinoita on jo sivuille kirjoitettu hienostelevaan sävyyn. Alkuhuuma on aina ihanaa ja mukavaa, kunnes se arki kohtaa ja kaikki ei ollutkaan kun siinä satukirjassa prinsessalla ja prinssillä. Tuli sanottua rumasti asioita eri ihmisille, vaikka olen kuullut sanonnat; rehellisyys maan perii ja totuuden puhujalla ei ole yönsijaa. Mielestäni nämä kaksi eivät mene aivan käsikädessä, jokseenkin omankokemuksena voin sen kertoa. Pientä mielipiteen vaihtoa joskus tapahtui, kun sanoin, että eräs on tossun alla ja yritti neuvoa ihmissuhteen kaavaa ja taloutta, se miten se hänen mukaan pitäisi mennä, keskustelu käytiin puhelimen kautta. Loppu muuten puhelu lyhyeen, eikä olla nähty sen koomin eikä sanaa vaihdettu, näin helpompi minulle, mutta onneksi olin jo vähän armollisempi ollut muutama päivä myöhemmin puhelusta, mutta en hyväksynyt sitä sävyä miten hän toi asiat julki silloin.

Vuosikymmenessä oli niin paljon erilaisia haasteita, olin munuais- ja maksaliitossa nuorten työryhmässä, hallituksen varajäsenenä, Jyväs-seudun vammaisneuvostossa jäsenenä, Keski-Suomen munuais- ja maksayhdistyksessä hallituksessa. Myös lisää kyselyitä tuli myöskin kuuloimplanttipuolelta kiinnostusta lähteä mukaan, mutta tässä välissä oli yksinkertaisesti sanottava ei kiitos!

Kotona äiti oli jo huonossa kunnossa, perheenlisäystä oli 2013 vuoden lopussa tulossa, työt olivat silloin lopullaan, parisuhde repeili liitoksistaan, joka oli väistämättäkin selvää kun oli kyseessä etäsuhde, puhumattomuus ja oikeanlainen kommunikaation taidon puute olivat virheitä, jotka kostautuivat vuosien saatossa! Kisasuoritukset rupesivat tökkimään jo Ruotsissa 2011 ja Kroatiassa 2012, jotka söivät itsetuntoa rotanlailla sielunpohjasta asti, syynä oli se että asetin itselleni liian kovat odotukset ja tavoitteet, joten väkisin rauhallisuus tekemiseen puuttui. Silloin päätin pitää välivuoden ja keskittyä parisuhteeseen ja tulevaisuuteeni, mutta ne ei mennyt kun aluksi olisi voinut ajatella/kuvitella! Välivuodesta oli kuitenkin hyötyä urheilun saralla, koska olin asettanut tähtäimen Puolaan Krakovaan, jolloin myös se rauhallisuus löytyi ja rentous tekemiseen, syynä saattoi olla se että pystyin keskittymään enemmän itseeni kun muiden miellyttämiseen, jolloin olin myös löytänyt uuden ykköslajini petankin, jossa myös menestystä on tullut tähän päivään mennessä kuuden arvokisamitalin verran.

Eron jälkeen oli puoli vuotta melkoista kamppailua ajatuksien kanssa, kun tyttö oli jo pian vuoden ikäinen 2014, välillä oli hirvittävän ristiriitaiset tunnelmat, kun ero ei ollut kauneimmasta päästä silloin aikoinaan. Mutta pikkuhiljaa aika teki tehtävänsä sopeutua tilanteeseen ja oppia asioita jälkikasvusta, vaikka näkeminen oli satunnaista pitkän välimatka takia. Olin aivan amatööri alussa ja välillä minusta tuntui että vaadittiin jo liian paljon liian pienellä aikaa oppia parissa päivässä koko lapsen hoitokirjo ja muut jutut, tuli välillä tunne lähteä tilanteesta pois, mutta vastuullinen halusin olla, sen minkä olen myös alulle laittanut ja siitä myös kannan vastuun ja huolehdin, koska se on velvollisuuteni.

Terveys alkoi repeilemään todellisesti vuosikymmenen puolivälissä Argentiina matkani jälkeen, vaikka reissu oli silloin rankka monella tapaa, fyysisesti ja henkisesti, mutta silti en suostu mitään katumaan, se oli elämänrikkaus, joka on kiva muistella nyt näin heikkoina hetkinä joka antaa sitä voimaa niille uusille unelmille ja ulottuvuuksille. Viimeisen neljän vuoden aikana on henkikulta meinannut lähteä karkuun, mutta sain sen kiinni vähän matkan päästä, koska halu elämääni kohtaan on ollut aina suuri, vaikka joskus olen antanut enemmän itsestäni irti kun todellisuudessa irtoa. Olen miellyttänyt elämäni aikana paljon muita ihmisiä liikaa, enkä ole keskittynyt itseeni aina tarpeeksi, joskus terveyden uhallakin, en tiedä miksi! Olen menettänyt paljon läheisiä ihmisiä vuosikymmeneni aikana, että yhden viiden sormen käsi eivät siihen ole riittäneet!

On yritetty satuttaa henkisesti niin paljon rakkaiden ihmisten kautta, ja semmoisilla asioilla jota ei todellisuudessa ole edes tapahtunut! Muunmuassa. esimerkitsi, eräs sanoi ”onneksi et ole meidän lapsen kummi, etkä tule olemaankaan”, näitä on tarvinnut selvitellä niillä haudan vakavilla ilmeillä ja kysyttävä mistä vitussa tämmöisiä ihmisiä tulee, koska ei tule mieleen, mikä on hiertänyt kun tarvitsee satuttaa näin. On sellaisia asioita joille en voi antaa edes anteeksi tekoja ja sanomisia. En halua myrkyllisiä ihmisiä elämääni ja niillä ei sijaa ole minun elämässäni enää! Vaikeista asioista huolimatta tärkeimpiä ovat tyttäreni Hilma josta olen iloinen ja ylpeä, lisäksi isäni, sekä mummoni ja muut läheiset ystävät joihin pidän yhteyttä, mutta loppupelissä se on niin, että elän vain itselleni, enkä vain vuoksi toisten! Nykyään osaan voimavarani arvioida paremmin ja antaa jokaiselle päivälle pienen positiivisen pilkahduksen paremmasta toivosta huomiselle! Nykyinen vuosikymmen on opettanut ihmisenä melkoisen paljon ja opettanut samalla elämään hetkessä, siinä onnellisuuden talossa sekä olemaan armollisempi itselleni. Olen heittänyt vitsillä asioita joskus suoraankin, jotkut ollut liiankin vakavissaan minun vitseistä ja pahoittanut mielensä, tätä on mustahuumori. Esimerkitsi kerran totesin omaan huumorityyliini, että sain aikaiseksi enemmän kolmessa ja puolessa kun eräät 10 vuodessa. Olen siis uskaltanut elää ja elää elämääni hetkessä! Kaikesta huolimatta olen saanut hyviä ihmisiä verkostooni jotka myös auttavat ja ymmärtävät, se auttaa selviämään välillä vaikeistakin hetkistä arjessa, jotka matkalla joskus kohdata saa ja uskallan hymyillä elämälle heikkoinakin hetkinä.

Näistä sanoista sain inspiraationi kirjoittaa vuosikymmenestäni lyhennelmäni!

”Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin
Mä olen pettynyt taas ihmisiin
Mä tiedän miltä tuntuu kokea toisen läheisyys
Mä olen nähnyt miten tappaa yksinäisyys
Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin
Mä olen tottunut jo valheisiin
Mä tiedän miten ihminen voi toista rakastaa
En vain tiedä miksi se itsensä tuhoaa
Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin
Miksi rakkaus kuolemaan vaihdettiin?”

Yö- Tiedän liikaa elämästä - 1983